Rantapyörän ryhmälenkki, HCR:än peruutus ja kilsan pohjat altaassa!

Rantapyöräyhdistyksen kevät/kesäajot!

Tiistaina tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa ryhmäajoon, kun paikallinen Rantapyöräyhdistys aloitti kolme kertaa viikossa tapahtuvat kuntolenkit. Tiistaisin ajetaan vähän reilumpi tempoinen (n. 30-35km/h) vauhtiajo, torstaisin rauhallisempi (n. 25km/h) kuntoajo ja sunnuntaisin 2.5-3 tunnin matka-ajo (n. 25-28km/h). Tiistaiselle lenkille kokoontui jopa 16 pyöräilijää, mikä taitaa olla Rantapyörän uusi ennätys. Päätettiin kokeilla nk. telaketjumuodostelmaa, jossa mennään pari jonossa ja oikealla puolella kärjessä oleva hyppää aina vasemman puolen kärkeen ja siitä johtopaikan vaihtuessa automaattisesti hivuttautuu jonon hännille ja sieltä taas hyppää oikeanpuolimmaiseen jonoon hännille.

eli siis näin!

Oli todella mielenkiintoinen ja innostava kokemus ajaa ryhmässä. Ei mennyt kauaa, kun telaketju alkoi muodostumaan ja toimimaan jotenkin järkevästi. Välillä hirvitti ohittelevat autot, mutta nopeasti siihenkin tottui. Tommoisen letkan ohittaminen on vähän kuin rekan ohittaisi, paitsi ettei me tietysti ihan niin kovaa mennä :P Mulla tuli kotimatkoineen yhteensä 64km lenkille mittaa. Telaketjuilu mentiin 28.5km/h keskarilla ja täytyy sanoa, että menipä helposti tollainen vauhti ryhmässä ajaen. Koko ajan tuntui, että joutui jarruttelemaan vauhtia. Innolla odotan tiistain nopeita lenkkejä, katsotaan käykö siellä jo matkavauhti hirvittämään. Kuulemma keskarit menivät jo loppukesästä 37km/h paremmalle puolelle. Sitä vauhtia ei kyllä yksin montaa sekuntia jaksa :P

Urheat Rantapyöräläiset kelistä riippumatta telaketjuilevat autoilijoiden kiusaksi pitkin Hurukselantietä.

Helsinki City Run

Päätin eilen illalla olla osallistumatta Helsinki City Runiin tänä vuonna. Konsultoin lääkäriveljeä ja hänen mielestä vaikka akilles lähtisikin parantumaan nyt äkisti niin ei ole järkevää juosta kahden viikon päästä puolmaratonia. Nyt kun on rypenyt tän päätöksen kanssa viimeiset pari viikkoa niin on pieni helpotus, kun se tuli tehtyä. Yritän saada maanantaina ajan lääkärille ja katsotaan jos saisin kalasteltua itselleni kortisonipiikin jos siihen on tarvetta ja se edistäisi parantumista.

Nyt vaan peukut pytyyn, että saisi tämän vaivan hoidettua pois ja saisi taas juoksun ohjelmaan takaisin. Voin sanoa, että ikävä on jo! Mitä veljellenikin sanoin, yritän positiivisesti nyt suhtautua tähän vaivaan. En usko, että olisin keskittänyt aikaa niin paljon fillarointiin ja uintiin jos mun juoksutreenit olisi mukana treeniohjelmassa. Toivotaan, että kun jalka tulee kuntoon en huomaa taantuneeni puoli vuotta taaksepäin treeneissä :/

Kilsan pohjat!

Uinnista tuli sellaisia ilouutisia tällä viikolla, että tekniikkaryhmästä on ollut selkeästi konkreettista hyötyä mun uintivauhdille. Olin maanantaina altaassa ja päätin kokeilla miltä kilsan vauhti tuntuu suht rennolla vedolla ja pyrkien oikeaan tekniikkaan. Kun ensimmäiset 550m oli takana, huomasin että nyt on mahdollisesti enkka-aika tulossa. Siitä eteenpäin hiukan kiristin vauhtia ja viimeiset 100m vedettiin urku auki. Loppuaika oli 18:31 mikä taitaa olla kuutisen sekuntia vanhaa ennätystä parempi. Varmasti jos alusta asti ottais vähän kovemman vauhdin niin tuosta saisi lisääkin sekunteja pois. Toivoisin, että saisi puhkaistua itsensä tuonne 17 minuutin puolelle tänä keväänä/kesänä. Harvemmin tulee enää ennätyksiä tehtyä, joten tälläiset kyllä piristää päivää ja treenausta.

Keskiviikkona oli sitten tekniikkaryhmän treenit aiheena rintauinnin käännös ja hypyt, jokaisen triathlonistin ykköstreeniaiheet! :P Eilen kävin vielä soolouinnilla. Siellä kokeilin ensimmäistä kertaa vähän "oikeampaa" uimaharjoittelua. Mulla oli alku- ja loppulämmittelyt ja vetäsin 10 x 100m vetoja n. 1:51 ajalla ja 8sek. palautuksilla. Vauhti tuntui sopivalta ja pysyin hyvin tuon 1:51 vauhdissa, aika usein itseasiassa tuli enemmän kuin tuo 8sek. venailua. En tiedä sitten tarkoittaako se, että pitäisi muutamalla sekunnilla tipauttaa tuota satasen tavoiteaikaa. Noh, oli kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua mun nyt kohta vuoden jatkuneeseen yksitoikkoiseen uintitreeniin.

Uutta kirjallisuutta

Posti ilahdutti tällä viikolla parilla uudella kirjalla, jotka tilasin. Ensimmäinen on Joe Frielin "Your Best Triathlon" ja toinen ihanan Chrissie Wellingtonin "Life Without Limits". Mulla on vielä "Born to Run" kesken, joten nää todennäköisesti saa odottaa aikaa kun ulkona on niin lämmin, että voi takapihalla lueskella kirjaa rauhassa ja nauttia auringonpaisteesta. HAH! Niinku sellanen kesä olis edes tulossa. Mulla alkaa usko loppumaan tän kevään kanssa. Aivan uskomatonta shaissea ollut tää loputtoman pitkä Game-of-Thrones-talvi! Yhtään lämmintä päivää ei oo vielä ollut ja lämpötilä ei ainakaan Kotkassa oo kertaakaan noussut yli seitsemän asteen. WTF, kevät?!?!?? Joo, facebookin puolella onkin enemmän kuin tarpeeksi ollut mulla avautumista tän kelin suhteen. Mutta onneksi on sentään lumet jo sulaneet ajoteiltä ja hiekat pöllytetty niin, että voi hyvällä omallatunnolla myllytellä Madonnalle menemään.

Hyviä treenejä kaikille ja nauttikaa jos ootte kaikinpuolin terveenä ja jos ette ole niin keskittykää siihen, mitä voitte tehdä, se on tän blogistin oivalluksia treenauksen saloihin.

Suomimiehen kuntotesti ja vajaa sata päivää Finntriathloniin!

Nyt on taas paljon kirjoitettavaa. Ei pitäis pitää näin pitkiä taukoja blogikirjoitukseen, mutta tää viikko on mennyt niin älyttömän nopeasti, ettei oikein ole aikaa löytynyt summailuun. Tai siis en ole varannut aikaa sille, tekosyitähän noi "liian kiire" -selitykset aina on :P

Suomimiehen kuntotesti

Kävin eilen Kotkan torilla tekemässä Suomimiehen kuntotestin. En ole tuollaista kehonkoostumusmittausta koskaan tehnyt, joten oli hyvin mielenkiintoista saada analyysia omasta kehosta. Testi koostuu kolmesta eri testistä. Ensimmäinen on puristusvoima, toinen on kehonkoostumusanalyysi ja kolmantena kestävyyskunnon arviointi. Sen enempää mittaustapahtumaan menemättä tässä on hieman tuloksia joita minulle tuli.

Puristusvoima: 

58, joka on hieman ikäluokkaani keskivertoa parempi. Enpä hirveästi tuota yläkroppaa olekaan treenannut, joten se oli hyvin odotettavissa oleva tulos.

Kehonkoostumus:

Pituus 195 cm
Paino 98.2 kg
Painoindeksi (kg/m2) 25.8
Vyötärönympärys 86 cm
Rasvaprosentti 17.3
Lihasmassa (kg) 46.1
Viskeraalirasva VFA (cm2) 124
Kuntoluokka (1-5) 3
Lihas-/rasva-arvio: Keskiverto

Kestävyyskunto:

Liikunta-aktiivisuus (1-4) 4
Kestävyyskunto (ml/kg/min) 58
Kuntoluokka (1-7) 7
Kestävyyden arvio: erinomainen

Lopullinen kehonkuntoindeksi mulla oli (arviolla -5 - +5) +2.45 ja kokonaisarvio: hyvä, kommentilla: Liikunta- ja ravintotottumuksesi ovat todennäköisesti hyvässä tasapainossa terveytesi ja hyvinvointisi kannalta. Jatka samaan malliin.

Jos olisin vuosi sitten saman testin tehnyt olisi tulokset olleet jotain aivan muuta. Silloin painoa oli vielä lähemmäs 115kg ja aktiivisuus ei ollut kyllä mitään kehuttavaa, vaikka olinkin tähän urheiluputkeen jo hyvin päässyt silloin. Ylipainoa mulla on vielä hiukan. 195cm mun ikäiselle miehelle normaalipaino pitäisi sijoittua 71.1. - 96.3kg väliin. Viskeraalisen rasvan määrä mulla oli myös yli tuon suositellun 100 cm2, joten tällä saralla riittää vielä duunia. Pitää kesän jälkeen tehdä uusi testi ja katsoa onko taas edistystä tapahtunut.

Sen verran vielä summausta, että ei tämä vajaa puolitoista vuotta ole mikään äärimmäisen helppo tie ollut. Paljon kovaa duunia ja loukkaantumisia ja kaikenlaista taistelua. Mutta ilokseni olen huomannut, että olen pystynyt pitämään terveen ja joskus vähemmin terveen innostuksen yllä liikkumiseen ja itseni kehittämiseen kuntoilijana. Sanomattakin selvää, että nykykunto on paras ja palkitsevin asia kaikesta kivusta, särystä ja kyynelistä mitä olen puolentoista vuoden aikana vuodattanut.

Vajaa 100 päivää Joroisten koetukseen!

Kauhukseni huomasin tällä viikolla, että päivät alkavat käymään vähiin Finntriathlonin kanssa. Sadan päivän rajapyykki meni rikki. Tässä hieman lajikohtaista arviota nykytilanteesta.

Uinti

Uinnin tekniikkaryhmä alkoi pääsiäisenä. Se on ollut erittäin tervetullut lisä mun uimaharjoitteluihin. En ole koskaan ollut vastaavassa ohjatussa liikuntaryhmässä mukana. Hyvin helposti pääsin treeneihin sisälle ja kaksi valmentajaamme ovat kyllä ensiluokkaisen hyvin ja selkeästi käyneet kohta kohdalta vapaauinnin tekniikkaa ja harjoittelua. Olen varma, että tästä poikii paljon hyötyä mun uintivauhtiin ja uinnin helppouteen, varsinkin kun tekniikkaharjoitukset on ohi ja pääsen varsinaiseen Masters-ryhmään myllyttämään harjoituksia. Uinti vauhti mulla on jo tällä hetkellä alle mun Finntriathlonin tavoitevauhdin. Uinnin tavoite mulla on 40min vaihtoineen ja ilman märkäpukua mennään jo alle 37 minuutin altaassa.

Märkäpukukin on valittu. Hyvän ystävän kautta valitsin Makon märkäpuvun, joka ei ole mikään kauhean iso ja tunnettu merkki, mutta kuitenkin laadukas ja varmasti alalla tulevaisuudessa kasvava. Makon puvuista mulle on tulossa heidän lippulaiva malli Extreme. Tulen tottakai tänne hetimiten, kun pääsen testailemaan kirjoittamaan arviota ja kertomaan tarkemmin miten päädyin tähän.

Pyöräily

Pyöräilyssä mennään jo kovaa vauhtia maantieharjoituksia. Ollaan Madonnan kanssa menty pitkin maita ja mantuja ja useamman sata kilometriä. Ei voi oikein sanoin kuvata vauhdin helppoutta ja polkemisen iloa noin mahtavalla maantiepyörällä. En tiedä kuinka paljon tuo minun koko talven kestänyt fillarointi töihin läpi lumen, kylmän ja tuulen on edesauttanut tuota polkemisen "helppoutta", mutta ison osan lasken kyllä silti tuon pyörän laadun ansioksi.

Ensi viikolla alkaa Rantapyörä yhdistyksen kuntojaoston ryhmälenkit, joita olen vesi kielellä odotellut. Viikkolenkkejä on kaksi: nopeampivauhtisempi ja enemmin kuntoilijoille tarkoitettu n. 25km/h vauhdin lenkki. Olen lupautunut kesän aikana olemaan yksi kuntoryhmän vetäjistä. Meillä on ryhmäajon koulutus huomenna sunnuntaina. Joten jos halua ja intoa on tulla mukaan lenkeille niin muhun voi ainakin ottaa yhteyttä tai sitten seurata ilmoittelua Rantapyörän nettisivuilta tai facebookryhmästä.

Vedin muuten Madonnalla viikko takaperin 100km rullailun, josta muodostui yksi kovimmista treeneistä jota olen nyt triathlon aikana tehnyt. Olen yhden 100km rullailun tehnyt aikaisemmin ja silloinkin vedettiin mies aika piippuun mutta nyt mentiin jo aika hämärän rajamaille. Lähdin vetämään aivan hurjaa vauhtia alussa (n. 45-46km/h keskaria, pitää muistaa että rullilla ei ole kitkaa eikä ilmanvastusta niin tuon vauhdin ylläpitäminen on huomattavasti helpompaa kuin maantiellä) ja huomasin n. 60km kohdalla, että paukut alkaa olemaan käytetty. Niinkuin aikaisemmallakin kerralla otin pienen (1-2min) tauon 15min. välein, jotta pystyin tankkaamaan urheilujuomaa ja vettä. Rullien päällä en pysty juomaan, koska pyörä lähtee alta, jos otan toisen käden tangosta irti. 60km jälkeen joka kerta oli vaikeampaa ja vaikeampaa vetää seuraava 15-minuuttinen. Viimeinen setti meni jo hämärän rajamailla. Pyörä meni rullilla aikamoista siks-sakkia ja on suoranainen ihme, etten lipsahtanut rullilta pois. Jouduin myös ravistelemaan ajoittain päätäni, kun silmissä alkoi sumenemaan. Viimeiseen 500m. asti en ollut varma pystynkö vetämään loppuun asti mutta tulihan se 100km onnellisesti täyteen ja aikaa suoritukseen meni 2:16:39. Suorituksen jälkeen kroppa oli puolentunnin ajan jossain ihmeellisessä shokkitilassa, jossa oksetti ja oli kylmä ja hiki samaan aikaan. Terveellistä toimintaa! Suosittelen!

Tässä Madonnan kanssa aamulenkillä torstaina Laajakosken sillalla :)

Juoksu

Juoksuun en kommentoi muutakuin, että ennen akillesjännevammaa olin helposti alle 1:50 puolmaratonvauhdissa. Tämän hetkisestä kunnosta ei ole mitään kuvaa, kun en ole tuon vamman vuoksi päässyt yli 4 viikkoon nyt juoksemaan. Näyttäisi vahvasti siltä, että joudun vakavasti harkitsemaan HCR:n peruuttamista, joka häämöttää jo kolmen viikon päässä :/ Tämä on mun tämän hetkisen treenauksen vakavin ongelma ollut. Toivotaan, että tuo lähtisi piakkoin korjaantumaan, että pääsisin juoksemaan lumettomalla ja jäättömällä tiellä (mitä en ole vielä tänä vuonna päässyt kertaakaan tekemään).

Tässä taas tämänkertaiset jorinat :P

Pohdintoja syvistä vesistä...

Syvissä vesissä ollaan nyt menty tässä reilun viikon verran. Jotenkin tuntuu, että nää vastoinkäymiset voisivat pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Varoituksen sanana tää blogiteksti on varmaan enemmin tai vähemmän nillitystä :P

Juoksusta

Aluksi vaikka tästä mun akillesjänteestä. Olen nyt viikon verran syönyt tulehduskipulääkekuuria rauhoittaakseni jännettä. Minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut, siis täysin sama tilanne on ollut jalassa koko kolmen viikon ajan, jonka olen jalkaa lepuuttanut juoksematta. Tää on kyllä ollut hyvinkin turhauttavaa varsinkin, kun juoksu oli näistä kolmesta triathlonlajista mulle se mielestäni parhaiten sujuva. Kävin turhautuksissani juoksemassa keskiviikkona 2km ja oli aika euforinen fiilis. Kokeilin mun uusia Newton Distance kenkiä ja tuntui kuin olisi sammaleella juossut ja kuin itsestään meni alle 5.00min/km vauhtia. Akillesjänne kyllä muistutti itsestään. Tästä intoutuneena seuraavana päivänä juoksin rauhallisen reilun viiden kilsan lenkin ja silloinkin tuntui mahtavalta juosta pitkästä aikaa. Ensimmäisen kilometrin aikana akillesjänne muistutti itsestään, mutta sen jälkeen ei tuntemuksia ollut. Tästä voitonriemuisena ajattelin jatkaa juoksua, mutta eilen ja tänään akilles on ollut selvästi kipeämpi kuin ennen näitä lyhyitä juoksulenkkejä. Tästä voisi tyhmempikin päätellä, että mun pitää jatkaa jalan lepuuttamista. HCR on tasan neljän viikon päästä, joten aikaa lepuuttamiselle ei oikein olisi. Todella raivostuttava tilanne.

Uinnista

Pääsiäisenä mulla alkoi kauan odottamani uintiharjoitukset. Tässäkin tuli mukavasti kylmää rättiä naamaan, kun edellisenä iltana mulla oli selkeästi flunssainen olo. Aamulla olo oli myös heikko, mutta koska oon odottanut tätä niin kauan en aikonut jättää pikkuflunssan takia ensimmäisiä harjoituksia väliin. Harjoitukset menivät erittäin hyvin ja tuntui että heti ensimmäiseltä tunnilta sai mukaan kaikenlaista uutta. Valitettavasti mukaan tuli myös paljon pahempi flunssa, joka kaatoi minut sängynpohjalle koko pääsiäiseksi ja missasin seuraavat kaksi uimaharjoitusta. Olin tällä viikolla alkuviikon pois duunista myös flunssan vuoksi, mutta keskiviikkona olin jo pelikunnossa, jolloin myös sen 2km juoksun tein ja illalla taas uintiharkat.

Pyöräilystä

Pyöräilystä sen verran, että pääsiäistorstaiaamuna mun työhevosesta Nakamurasta oli kumi puhki, jonka korjasin ja töistä lähdettyäni sitten pyörästä meinas takapyörä lähteä kokonaan irti ajaessani. Siinä oli mennyt jokin laakeri tms. keskeltä rikki, jota en itse osannut korjata. Vein sitten pyörän huoltoon ja työmatkafillaroinnit olen hoitanut Madonnalla, josta myös kumi puhkesi heti alkutuimaan, varmaan johtuen sepelistä, jota löytyy vielä pyöräteillä enemmin kuin tarpeeksi. Onneksi tätä paikkausharjoitusta on tullut talven aikana ihan tarpeeksi, joten tämänkaltaiset operaatiot ei kauaa vie enää. Onnistuin tosin Madonnan venttiilin kanssa sähläämään niin, että siitä lähti koko ajan vähän ilmaa ja luulin kumin puhjenneen uudestaan tai paikanneeni sen huonosti. Nää jutut menee kyllä siihen ohjenuoraan, jota oon koko elämäni ajan tunnollisesti ja ahkerasti noudattanut: "kantapään kautta".

Loppukaneettina

Tällä viikolla töissä sitten tästä kaikesta vähän synkkyyden vallassa kuuntelin Competitor Radion podcastejä. Kaikille juoksu- ja triathlonintoisille aivan must kuunneltavaa. Täällä on Ironman voittajien ja häviäjien mahtavia haastatteluja ja kaikkea laidasta laitaan kestävyysurheilun maailmasta. Kuuntelin toiseksi uusinta podcastiä, jossa haastatelitiin nuorta amerikkalaista juoksija-triathleettia Lukas Verzbicassia, joka vielä vuosi sitten oli yksi amerikan juoksulupauksia. Hän taisi olla harvoja alle neljän minuutin mailin alittaneita juoksijoita. Hän sai juoksijoiden arvostelua päälleen, kun siirtyi juoksusta takaisin triathloniin, koska katsoi saavansa myös juoksuun parhaan hyödyn triathlonharjoittelun kautta. Viime kesänä sattuneella pyöräilylenkillä Lukas suistui tieltä ulos ja hyvin vakavasti satutti selkärankansa. Lääkärit sanoivat hänen vanhemmilleen, että on hyvin todennäköistä, että hän ei koskaan enää kävele. Sen enempää hommaa paljastamatta kuunneltuani Lukaksen ihmeellisen tarinan, jotenkin omat vaivat ja ongelmat eivät tuntuneetkaan niin hurjilta.

Mun lempitriathleetti jakoi facebook sivullaan tämän kuvan, näillä fiiliksillä mennään huhtikuuhun ja toukokuuhun. Tsemppiä kaikille ongelmista kärsiville, EI LUOVUTETA! <3