tiistai 3. helmikuuta 2015

Turku Triathlon Training Camp 2015

TTW TRAINING CAMP 2015



Voitte kuvitella, että palattuani kotiin triathlonleiriltä Turusta ja avovaimon nähtyä selässä olevat jäljet oli vähän seliteltävää, että minkälaisella "leirillä" sitä on oikein oltu :D Onneksi hirveästi ei tarvittu vakuutteluja, että kyseessä on ollut foamrullan aiheuttamia hiertymiä. Kuvasta voisi kuvitella, että en ole hommaa nyt varmaan ihan oikein tehnyt, mutta vastustan teoriaa kaksin käsin ja jaloin. Selkeästi foamrullauksen on vaan tarkoitus "kalvoja avatessa" samalla tuottaa infernaalista tuskaa ihan vaan koska varsinkin triathlonistit tykkää asioista, jotka vievät kehoa äärimmilleen. 

Mutta asiaan... Vietin viime vk-lopun Suomen toiseksi mukavimmassa kaupungissa, Turussa. Sain erinomaisen tilaisuuden ja ilon osallistua TTW:n porukan järjestämään viikonlopun mittaiseen triathlontreenileiriin. Omista lähtökohdistani sen verran, että ttselleni on ajoittain vaikeaa lähteä tälläisiin ryhmäliikuntatilaisuuksiin mukaan. Vaikka olenkin sosiaalinen ja suhteellisen supliikki persoona olen löytänyt itsestäni hieman erakkoluonnetta urheiluharrastuksessani. Mm. siitä johtuen en kauhean usein ole osallistunut Kotkan mahtavan uimaseuran Aquillan masterstreeneihin ja muuhun paikalliseen toimintaan. Yksin puurtamisessa on itselleni tietty terapeuttinen vaikutus, kun samalla saa kelailla päätä tyhjäksi kaikenlaisesta roinasta mitä arjen mukana sinne on jumiutunut. Tästä huolimatta olin varovaisen innostunut tilaisuudesta osallistua oikeiden triathlonistien kanssa yhteisiin treeneihin ja imemään itseeni vaikutteita ja oppeja joita leiri mahdollisesti voisi mukanaan tuoda. 

Polar V800 muistutti bussimatkalla Turkuun siitä mitä oli luvassa seuraavan kolmen päivän ajan.

VALMENTAJAT


Aluksi lyhyt esittely leirin valmentajista. Valmentajatiimi koostui pyörä-, juoksu-, uinti-, keho-, pää- ja mastervalmentajasta. 

Yllätykseni löysin Antti Kauhasesta toisen karismaattisen uimavalmentajan Kotkan ylpeyden Lari Rönkän rinnalle. Matsku mitä Antin suusta tuli oli vähintäänkin viihdyttävää ja mikä tärkeämpää hyvin informatiivista ja hyödyllistä. Naurunremakan välissä tuli keräiltyä tärkeitä tiedonjyväsiä uimisesta.

Pyörävalmennuksesta vastasi moninkertainen rata- ja maantiepyöräilyn SM-mitalisti Mika Simola, joka nykyään kiertelee Euroopan velodromeja lippa vinossa. Hän tuntui myöskin olevan kotonaan mikki kädessä.

Juoksuvalmentajana toimi Pasi Mattila, joka oli yli vuosikymmenen ajan maajoukkuejuoksija ja on juossut aivan hulluja aikoja, mm. puolmaratonin vuonna 1995 aikaan 1:03:01, joka säilyi Suomen ennätyksenä 16 vuotta. Hänellä on kuulemma "pärekorillinen" SM-mitaleita kotona :)

Mielen ja kehonvalmentajana oli Hanna Kiviharju, jonka olemuksesta tuntui huokuvan jonkinlainen syvempi näkemys siitä kuinka mieli voi auttaa kehoa palautumaan ja rentoutumaan. Tiettyä lempeää sadistisuutta (omasta mielestäni ainakin) hänestä löytyi sunnuntaisen puolentoista tunnin pilates-core-foamroll session aikana.

Päävalmentajan titteliä kantoi Mika Luoto, joka on pitkän linja triathlonisti, joka on pariin otteeseen ollut 2000-luvun alussa kymmenen parhaan joukossa Hawaijin Ironmankisoissa. Hän oli ohjaamassa mm. 50metrin altaassa uintitreenejä ja oikeastaan koko leirin ajan oli näkyvä ja opastava hahmo.

Kermana kakun päällä oli kaksi uskomaton triathlontähteä. Ensimmäisenä viime vuodet Suomen mestaruuksia kahminut Darby Thomas, jonka uraa on tullut seurattua viime vuodet ja jännättyä joitain hänen kisoja netin ääressä livenä. 

Leirin itseoikeutettu Master Coach oli tietenkin Timo Bracht, Euroopan mestari ja kansainvälisen tason huipputriathlonisti. Bracht on mm. tusinan kertaa osallistunut Hawaiin MM-kisojen prosarjaan ja melkein joka kerta sijoittunut 10. parhaan joukkoon. Viime vuonna hän toteutti yhden unelmistaan ja voitti Challenge Roth kisan, joka on aikamoinen päänahka triathlonmaailmassa. Siellä on hurja läjä maailman huippuja kisaamassa, jossa voittoajat miehillä tippuvat helposti alle 8 tunnin. 

Koko porukka kasassa kuuntelemassa valmentajien loppusaarnaa itselleni infernaalisen pilates-foamroll treenin jälkeen

PERJANTAI

Olin alkuviikon ollut flunssassa ja vielä torstaina en ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Pelkotiloja oli takaraivossa, että flunssa tulisi uudestaan päälle treenauksen aikana tai että vähintäänkin mulla on ensimmäisen päivän jälkeen takki ihan tyhjä. Luojan kiitos nämä pelot osoittautuivat turhiksi ja sain vedettyä erinomaisissa fiiliksissä koko paketin alusta loppuun. Lievän Turun keskustassa harhailun jälkeen löysin Turun Klassiselle koululle, jossa vk-lopun treenikeskus sijaitsi. Paikalle oli jo tasaiseen käynyt valumaan porukkaa ja kaikenlaisia komeita triathlon- ja maantiepyöriä tuotiin sisään saliin nurkkiin huomista treenisessiota odottamaan. 

Homma aloitettiin mukavalla hölkällä kohti tulevaa TTW Weekendin T1 vaihtoaluetta majesteettisen Suomen Joutsenen kupeessa, sieltä kierrettiin vielä Suomen Linna ja palailtiin takaisin treenikeskukseen. Vauhti oli sopivan maltillista ja omien kantapäärasitusvammojen vuoksi en olisi tohdinnut pidempää/rajumpaa lenkkiä juostakaan. Lenkin jälkeen oli pieni yhteinen hetki jossa toivotettiin tervetulleeksi ja syötiin koko leirin aikana jo legendaarisiksi tulleita eväitä. Tässä pari kuvatodistetta:

Tälläinen brunssi meitä odotti tiukan uintisession jälkeen lauantaina 
Sunnuntain safkat leirin päättyessä

LAUANTAI

Uskaltauduin näiden pro-tri-nistien mukaan 50 metrin altaalle vähäisestä harjoittelusta huolimatta 

Lauantai alkoi tiukalla uintisessiolla, jossa itselleni tuli kilometrejä vajaa neljä. Se on enemmin kuin koko syksy ja talvikaudella yhteensä. Olen vain pari kertaa käynyt uimassa kesän kisojen jälkeen ja sen kyllä huomasi! Olen kerran aikaisemmin ollut Impivaaran uimahallissa ja se on kyllä paras uimahalli, jossa olen käynyt. Ratoja on todella paljon ja altaitakin taitaa olla sen verran, että ne on nimetty seitsemän veljeksen mukaan. 50 metrin altaassa uinti on luksusta. Kotkassa siihen ei ole mahdollisuutta kuin kesäaikaan, jolloin maauimala on auki, joten tälläiset tilaisuudet otetaan kiitollisena vastaan. En sen enempää syvenny treenien sisältöön, ne oli aika perussettiä mm. mastersporukassa mukana olleille. Aluksi oli vähän lämmittelyä, sitten lyhyempi tekniikkaosuus, jonka jälkeen pääsetti. Tässä meni reilun tunnin verran aikaa ja siitä siirryttiin vielä vajaaksi tunniksi erilliselle Antti Kauhasen opastamalle tekniikkaosuudelle.


Luennoitsijana supliikki Mika Simola

Uinnin ja ruokailun jälkeen oli yksi leirin kohokohtia eli valmentajien luennot ja sen jälkeen mahdollisuus esittää kysymyksiä. Hommassa mentiin hyvän keskustelun vuoksi reilusti yliajalle, mutta en usko, että kukaan sitä otti mitenkään henkilökohtaisesti (korkeintaan meidän supliikki pyörävalmentaja Mika). Varsinkin Darbyn ja Brachtin osuus oli mielenkiintoinen ja innoittava. Erityisesti mieleen jäi heidän painotus tasapainoon harjoituksissa. Brachtilta kysyttiin, että kuinka suuri osa hänen harjoituksistaan hän toteuttaa ryhmissä ja hän vastasi 10%. Eli samanlainen erakkoluonne selkeästi vaivaa häntä, tosin minulla ei ihan kuvaa ole siitä kuinka yleistä on huipputriathlonisteilla yksinään harjoitteleminen. Chrissie Wellingtonin elämänkerrassa hänen hypättyä legendaarisen Brett Suttonin talliin treenit olivat ryhmäpainoitteisia, mutta hänen jätettyä tallin ne painoittuivat enemmin sooloiluun. 

DJ oli paikalla soittamassa hyvältä kuulostavaa musiikkia pyöräsessioon, mutta valitettavasti liian hiljaa, vaikka äänentoistossa olisi kyllä ollut varaa nostaa voluumeja. 

Päivän treenauksen päätti hikinen puolentoista tunnin pyöräilysessio trainereilla. Itse menetin samalla trainerineitsyyteni, en nimittäin ollut koskaan aikaisemmin kokeillut kapistusta vaikka sellainen on ollut pitkän aikaa ostoslistalla. Olin "vieraissa" pyörän suhteen sillä Urho ja Madonna olivat jääneet kotiin, matkustus jomman kumman kanssa julkisilla olisi ollut vähän liian haastavaa. Onneksi ystävällinen ja avulias TTW:n henkilökunta oli järkännyt minulle etukäteen valmiiksi Felt nimisen komistuksen, jolla vetäisin tämän session. Sain myös ostettua itselleni vihdoin ja viimein sen trainerin. Tämäkin tapahtui TTW:n porukan ansiosta ja erittäin hyvällä diilillä. 

Illallinen Radisson Blu Marina Palacella
Pyörätreenin jälkeen oli parin tunnin tauko, jonka jälkeen kokoonnuimme illalliselle jossa ruokalista oli suussa sulava:

SEESAMI-COLESLAWSALAATTIA
RAIKASTA SALAATTIA, RETIISIÄ JA VARSISELLERIÄ
SEKÄ PASSIONVINEGRETTIÄ

TOMAATTI-OLIIVILEIPÄÄ JA TUOREJUUSTOLEVITETTÄ

YLIKYPSÄÄ KARITSAN PAAHTOPAISTIA JA TUMMAA
VALKOSIPULIKASTIKETTA 
PALSTERNAKKA-PERUNAPYREETÄ
PARSAKAALIA, SOKERIHERNETTÄ JA PORKKANAA

KEY LIME-JUUSTOKAKKUA JA VADELMAKASTIKETTA

Sen verran tuli kaloreita kulutettua päivän aikana, että aika hyvällä omallatunnolla pystyi syömään koko ruokalistan läpi. Ilmeisesti keittiötä ei oltu informoitu, että syömään on tulossa nälkäisiä triathlonisteja kun santsikierroksilla alkoi liha loppumaan kesken :) Ainakin meidän pöydässä oli aiheesta toiseen hyvää keskustelua (mm. triathlonin nykytilasta Suomessa ja erinäistä kisoista). 

Lauantaille aktiivisuus oli ihan kiitettävää luokkaa Polar V800 mukaan.

SUNNUNTAI


Pakollinen kaverikuva ennen sunnuntain juoksutreenejä

Sunnuntain juoksutreeni oli mulle pitkän aikaa kysymysmerkki. En ollut vielä lauantai iltana varma osallistunko ollenkaan juoksuosuuteen sillä kantapäässäni vaivannut rasitusvamma ei ole täysin parantunut. Sunnuntai aamuna körötellessäni isoveljen autolla (jonka perheen luokse olin majoittanut leirin ajaksi) kohti treenikeskusta päätin kuitenkin lähteä yrittämään. Onnekseni pehmeää suojalunta oli satanut reilu kerros, joka teki alustan miellyttävän pehmeäksi. Lisäksi treeniin kuului intervallijuoksuja, joissa ei kauheasti kantapäillä olla. Päätös oli oikea sillä juoksu kulki oikein hyvin ja oli kaiken lisäksi tuhottoman kivaa ja hyvin järjestetty. Me juoksimme 5 minuutin intervalleja niin, että puolet ajasta yhteen suuntaan ja pillin vihellyksestä samaa vauhtia takaisin niin, että jokaisella intervallilla vauhti on vähän kovempaa. Tämä oli siitä kiva harjoitus, että koko porukka lähti kerralla liikenteeseen ja samalla koko porukka öbaut samaan aikaan saapui lähtöpisteeseen. Itse vetäisin minimin 4 x 5min vetoa sillä en halunnut rasittaa kantapäätä. Sykkeitten puolesta homma meni oikein hyvin:


Juoksun jälkeen oli pieni välipala, jonka jälkeen treenauksen päätti keho- ja mielivalmentajan Hannan puolentoista tunnin pilates-foamroll sessio, joka oli minulle jälleen uusi kokemus. Vaikka selkään jäi ikävän näköiset jäljet rullailusta oli fiilis treenin jälkeen erittäin hyvä ja varsinkin vatsalihaspuolella kaikkensa antanut. Pääkopan sisällä kaikuivat Hannan lempeällä äänellä lausutut sanat: "jos tuntuu pahalta sanokaa itselleni, että pystyn olemaan tässä asennossa vaikka puoli tuntia ja antakaa kivun sulaa pois".

Treenileirin päätti tunteikkaat valmentajien loppusanat ja salaattimätöt sekä oheinen yhteispotretti

Upee ryhmä ja valmentajat! Kuva on  napattu TTW:n facebookryhmästä


SUMMAUSTA


Itselleni yksi leirin parhaista anneista oli siinä, että sai juosta, pyöräillä ja uida näiden triathlontähtien kanssa ja samalla saada heiltä opastusta lajiin ja kuunnella heidän matkastaan huippu-urheilijana. Triathlonissa usein painotetaan sitä, että se on lajina siitä harvinainen, että saat kilpailla samassa kisassa kaikkien huippujen kanssa, mutta on tullut huomattua, että lähtölaukausta lukuunottamatta ei niitä huippuja paljon tule nähtyä kuin korkeintaan vilauksella pyöräosuudella, kun tempo-ohjus lentää ohi jollain käsittämättömällä wattiteholla. Täällä leirillä heihin kuitenkin sai oikeita kontaktin ja keskustelua. 

Vihaan termiä, jota usein käytetään, että annan itsestäni 110%. Jos 100% on täydet niin siihen ei pysty mitään pistämään enää lisää. Silloin on kaikki tapissa. Kuitenkin tämän leirin jäljiltä fiilis on kuitenkin niin ylilatautunut, että voisin kuvitella akkujen olevan vähintään 110%:ssa. Toivottavasti osaan kanavoida tämän ylimääräisen energian tämän vuoden treeneissä fiksusti ja ammentaa tästä paketista itselleni hyötyä. 

Ja anteeksipyynnöt ylipitkästä blogitekstistä. Saat papukaijamerkin jos oot tänne asti jaksanut lukea ja bonuksena kuvan Timo Brachtista!



Ich und meine beste freund Timo Bracht

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti