tiistai 1. tammikuuta 2013

Taustaa ja aikuisiän herätys.

Tässä hieman taustaa itsestäni. Nimeni on Sami Silto ja olen 35-vuotias 3 lapsen isä Kotkasta. Lapset ovat 7, 9, ja 13-vuotiaita nuorimman ollessa tyttö ja vanhemmat poikia. Pituutta löytyy 195cm ja painoa tällä hetkellä aika tarkkaan 100kg. Olen aika pitkälti ollut sekatyöläinen elämäni ajan. Hommia on tehty Hesburgerin kassalta, Makuunin myymäläpäälikön ja Lidl:n apulaismyymäläpäälikön kautta valoteknikoksi ja varastomieheksi/ahtaajaksi satamaan. Tällä hetkellä teen ahtaus- ja varastomiehenhommia sekä harvemmin valoteknikon hommia. Elokuvat ovat yksi intohimoistani ja se näkyy ainakin dvd- ja blueray kirjaston kattavuudessa.

Urheilullinen tausta on suhteellisen vaatimaton. Asuin lapsuuden ja nuoruuden viiden lapsen perheessä ja lapsuus ja nuoruusvuosina lähinnä seurailin sivusta isoveljeni moninaisia harrastuksia ja menestystäkin niissä. Joskus 15-kesäisenä kaveriporukan ja isoveljen innostamana mentiin juoksemaan ensimmäistä kertaa 5km läheiselle pururadalle vapaa-ajalla ja siitä juoksuharrastus sai alkunsa. Ensimmäinen vitonen meni lähinnä kävellessä ja tulevilla kerroilla jätin kävelyä vähemmälle, kunnes ensimmäinen juostu 5km oli saavutettu. Juoksu on säilynyt osana elämää enemmin ja vähemmin koko elämäni siitä lähtien. Nuoruusvuosina ystäväni Mikan kanssa kisattiin 5km. aika-ajoja legendaarisella K-vuoren pururadalla ja kellotettiin aika kovia aikojakin siellä. Mikan ennätys taisi olla 19:57 ja oma 20:35. Nykyään jään minuutteja tuosta, mutta onhan tässä ikääkin tullut ja hyviä tekosyitä sen mukana roppakaupalla.

Aikuisiän uusi herätys liikunnallisuuteen tapahtui vuosi sitten. Olin saattanut itseni fyysisesti aika huonoon jamaan ja liikakiloja oli tullut sen verran, että se jo näkyi vartalossa. 2012 painoin lähemmäs 120kg ja en ollut pitkään aikaan kunnolla harrastanut mitään liikunnallista. Vuoden vaihtuessa tein sitten itselleni lupauksen fyysisen ryhdistäytymisen osalta. Aloitin ensimmäiset lenkit tammikuussa ja kyllä tosiaan huomasi että homma on lapsenkengissä:

Lenkin jälkeen fiilis oli melkoinen. Jalat aivan hajalla ja monta päivää lepoa, mutta samalla se vanha endorfiinihimo alkoi nostaa päätään ja viemään mennessään.

Juokseminen jatkui läpi alkuvuoden, mutta ei ilman takaiskuja. Itseasiassa minusta tuntuu, että tänä vuonna (johtuen ehkä iästä ja suhteellisen nopeasti nousseesta harjoitusmäärästä) on ollut eniten vastoinkäymisiä, lähinnä jalkojen kanssa. Ensimmäiset ongelmat tulivat maaliskuussa, kun sain kramppeja pohkeisiin öisin ja juostessakin. Kävin silloin uimassa pari kertaa ja kävelylenkeillä myös muutaman kerran. Todellinen pommi tipahti kuitenkin kesäkuun loppupuolella pitkän lenkin aikana:


Harvemmin on samankaltaisia endorfiinipöllyjä ollut kun tuon lenkin aikana. Tuntui kuin olisi pilvien päällä juossut ja jalat toimivat kuin mitkäkin koneet. Valitettavasti lenkki loppui lyhyeen kun vasempaan pohkeeseen tuli aivan jäätävä kipu. Sen verran oon kramppeja saanut, että tiesin ettei siitä ollut kyse vaan jostain pahemmasta. En vieläkään oikein tiedä mistä oli kyse, ehkä jostain lihasrevähdyksestä tms. mutta se pakotti minut jättämään juoksun vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi. Muistan kävellessäni kotiin tuolta lenkiltä soittaessani tyttöystävälle vannoneeni, etten lannistu tästä takaiskusta.

Korvasin tästä eteenpäin juoksun uimisella ja pyöräilyllä ja kahden kuukauden aikana molemmista lajeista tuli hyvinkin miellyttäviä ja antoisia. Juostessani elokuussa ensimmäisen 5km lenkin hammasta purren pohjevaivan kanssa en jättänyt näitä uusia lajeja vaan lisäsin ne viikko-ohjelmaani. Tällä kaavalla mentiin eteenpäin kunnes isoveljeni soitteli ja haastoi minut ensi vuoden 2013 Finntriahtloniin. Ajatus alkuaan kuulosti ehkä vähän liian isolta, mutta suhteellisen nopeasti se lisäsi aikamoisen höyryn mun treeneihin. Tässä esimerkkiä elokuun treeneistä:

Tällä hetkellä vuoden vaihtuessa on siis täysi höyry päällä peruskestävyyden parantamiseksi juoksussa ja pyöräilyssä. Uinnissa on tekniikan kanssa paljon tekemistä, mutta edistystä on siinäkin tapahtunut viime kuukausina. Pitkissä lenkeissä parhaita tuloksia on ollut 16:93km aikaan 1:28:19 ja lyhyemmällä matkalla:

Uinnissa 2km on mennyt aikaan 38:20 25m altaassa ja fillaroinnissa taistellaan 30km/h vauhdin ylläpitämisessä. Fillaroinnissa selkeesti tarvii tehdä suurin määrä duunia kesän koetosta varten. Maantiepyörä on vielä hankkimatta, mutta toivottavasti semmoisen saan hankittua ennen kuin lumet sulaa ja kelit alkaa olemaan kohdallaan sitä varten.

Olen myös omin rauhallisin askelein pyrkinyt mukauttamaan elämäntapojani enemmin suotuisaksi urheilulle. Olen aina ollut aivan hillitön ja kontroloimaton makean syöjä, joten syyskuussa tehty päätös jättää kaikki herkuttelu pois oli hyvinkin haastava mulle. En kuitenkaan ollut kauheasti stressanut makeansyönnistä aikaisemmin ja nyt tuntui hyvältä tehdä tälläinen askel. Siinä ehkä suurin syy onnistumiseen, omilla ehdoilla eteenpäin meneminen ja halu kehittyä. Ensimmäiset viikot taisteltiin, mutta nyt siitä on jo tullut osa mun arkea. Olen myös pyrkinyt lisäämään hedelmien ja vihanneksien määrää ruokavaliossani ja ottanut palauttavat juomat käyttöön tehokkaaseen palautumiseen treeneistä.

Tälläisillä eväillä lähdetään painimaan kohti 2013 Finntriahlonia heinäkuussa. Ensimmäinen välietappi on kuitenkin Helsinki City Run toukokuussa, jossa mitataan puolimaratonin vauhti. Edellisestä kilpailupuolimaratonista onkin jo kulunut aikaa (2004 juoksin Haminan puolimaratonin aikaan 2:05 ja risat) ja toivottavasti parannusta siihen ainakin on luvassa.

Anteeksipyynnöt tuhottoman pitkästä ensimmäistä kirjoituksesta. Paljon hyvää mieltä, intoa ja terveyttä kaikkien liikunnallisiin suorituksiin vuonna 2013!

7 kommenttia:

  1. Tässä vielä linkki mun Runkeeper-profiiliin, jossa on kuntosalia lukuunottamatta vuoden 2012 urheilusuoritukset:

    http://runkeeper.com/user/Sampson/profile

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus :) Hienoa meininkiä!! Nautinnollisia kilometrejä!
    T:Janne Autio

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Pitää yrittää löytää tuskasta sitä nautintoa ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvää settiä, näin aloittelevana triathloni-harrastajana mielenkiinnolla seurailen postauksia! Jos alkaa pohkeet kettuilemaan tai tulee muuta ihmeellistä niin ota yhteyttä, katotaan jos voin jeesailla.

    T: Fysioterapeutti/Naprapaatti-opiskelija Make

    VastaaPoista
  5. Kiitokset Make, pidetään mielessä ja jos vanhat merkit pitää paikkansa kyllä ne pohkeet tulevat itsestään muistuttamaan :)

    VastaaPoista
  6. Moro,

    Tsemppiä treeneihin. Hienoa lukea muidenkin lajiin hurahtaneiden tarinoita. Mulla on viime kesältä takana eka puolikas ja voin sanoa että endorfiinin määrä kropassa vedon jälkeen oli vertaansa vailla. Olen tutustunut tri hommaan, koska mullakin oli kinttujen kanssa ongelmia juostessa. Mulla ongelmana penikat. Juoksulenkit fillarin jälkeen on olleet mun jalkojen pelastus. Suosittelen! Maantiefillarin päälle kun pääset, niin vauhdit kasvaa taatusti ja ajoasentokin lepotangolla säädettävissä juoksuunlähtöä helpottavaksi.

    Mulla on Joroista aiemmilta vuosilta lyhyemmiltä matkoilta kokemusta ja suosittelen, että käyt testaamassa meininkiä esim. Vantaalla kesäkuun alussa tms. lyhyemmällä matkalla. Sielltä tulee paljon oppia vaihdoista ym jutuista joita ei tule normisti treenailtua.

    Tsempit treeneihin, tiedä vaikka itsekin Joroisille suuntaisin kesällä uudemman kerran. Joku puolikas on varmasti ohjelmassa tänäkin vuonna.

    T. Tobo

    VastaaPoista
  7. Kiitokset Tobo kommentista! Pitääkin funtsia, jos ottais alkukesästä jonkun lyhyemmän triatholonvedon, että saa mainitsemaasi kokemusta vaihtoihin yms.

    Kiitokset tsempistä ja samaa sinne! Kyllä tää talvi alkaa pikkuhiljalleen väistymään ja valon lisääntyessä alkaa triathlonistitkin nousemaan poteroistaan :)

    VastaaPoista