maanantai 20. toukokuuta 2013

Mako-märkäpuku testissä, 10km tempoajo ja 140km maantiepyöräily!


Mako

Viikko sitten vihdoin ja viimein kauan odottamani märkäpuku saapui kaverin toimittamana. Jälleen yksi tuntematon osa-alue triathlonissa alkaisi saamaan valaisua. Vaikka uimassa on vuoden aikana säännöllisesti käytykin niin uiminen märkäpuvulla avovedessä on uusi kokemus.

Ensimmäinen kerta kun pukua pistin päälle olin hyvin varovainen ja puvun päälle pistämiseen menikin varmaan kymmenen minuuttia. Puvun ollessa päällä se tuntui ahdistavalta ja jotenkin rajoittavalta. Kokeilin vähän käsien liikerataa uinnissa ja siinä en tuntenut puvun rajoittavan liikkeitäni. Kokonaisuudessaan kuivalla maalla puku herätti kysymyksen: "tämänkö pitäisi helpottaa ja nopeuttaa uimistani?" Kuivaharjoittelussa ja vedestä tultuani puvun riisuminen tapahtui taas hyvin nopeasti. Puku lähtee suorastaan itsestään pois muutamassa sekunnissa. 

harvemmin oon yhtä urpolta näyttänyt...



Perjantaina sitten vihdoin ja viimein pääsin ihan uimahallille asti puvun kanssa. Lapset olivat mukana ja meillä tovi meni ennenkuin lapset saivat takana olevan vetoketjun kiinni :P Ensimmäisestä pulahtamisesta on tämä lyhyt videopätkä ja sen verran innoissani olin, että unohdin pistää uimalasit silmille, kun lähdin uimaan:

video


Heti kun veteen pääsi, kaikki ahistus ja "rajoittuvuus" puvussa katosi. Samoin puku tuntui kelluttavan minua kuin korkkia vedessä. Tein ensimmäisen testisatasen ja joutui kyllä haukkomaan henkeä 1:19! En ole koskaan päässyt lähellekkään tuota aikaa ilman pukua. 50m. meni kevyellä vedolla 39sek. Vauhdin tuntu vedessä on melkoinen. Päätin pistää puvun koetukselle ja uin 2km testiuinnin. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 16:10 ja koko 2km aikaan 33:10! Se on yli 5 minuuttia pois vanhasta ennätyksestä! Aivan jäätävää vauhtia tolla puvulla pääsee! Toinen kilometri meni hieman hitaammin varmaan johtuen siitä, että uinti on lievästi raskaampaa puku päällä ja kädet väsyivät toisen kilometrin aikana.

Mulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia muista puvuista, joten en voi tehdä vertailua muihin merkkeihin. Mutta tyhmempikin huomaa, että teknisiltä ominaisuuksiltaan Mako on huippuluokkaa. Hankin puvun www.trisport.fi sivuston kautta, joka hoitaa puvun maahantuontia Suomeen. Merkki on pieni verrattuna Sailfishiin ja muihin yleensä triathlonissa käytettäviin pukuihin, mutta en ihmettelisi jos puku alkaisi hyvin nopeasti saamaan isompaa jalansijaa triathlonmaailmassa. Minun tapauksessa ainakin tuo uintiaika puhuu puolestaan.

Ensimmäinen tempoajo!


Meillä oli tiistaina Rantapyörän vuoden ensimmäinen tempoajo. En ole koskaan osallistunut tempoajoon aikaisemmin, joten jännityksellä odoteltiin kokemusta. Yritin pitää jalat täyslevossa pari päivää ennen tempoa. Matkaa tempopaikalle on noin 20km, joka tuli hissuteltua voimia säästellen. Keli oli mitä sopivin vauhtiajoon. Aurinko paistoi niin, että tarkeni lyhkäsissä ja tuulta ei ainakaan aloituspaikalla ollut nimeksikään.



Paikanpäälle oli saapunut 12 kappaletta itsensä haastajia. Ensimmäiseksi valittiin lähtönumerot ja sitten minuutin välein lähdettiin liikenteeseen. Lähtönumero oli mulla kuusi. Asetuin sillan kaiteen viereen, josta lähdettiin liikenteeseen. Lukkopolkimet sai siis kiinni ennen lähtöä, kun piti kaiteesta kiinni. Heti alussa tein amatöörivirheen, kun en ollut muistanut pistää vaihdetta pienemmälle lähtöä varten. Varmaan pari sekuntia hukkasi siihen meni, kun isolla vaihteella lähtee kiihdyttelemään. Reitti on siis 5km suuntaan ja samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikalla oli liivillinen opastaja neuvomassa ja kannustamassa. Ensimmäisen 5km aikana on selkeästi enemmin laskuja, jonka huomattuani, jätin tietoisesti vähän voimia takaisintuloon. Heti kääntöpaikan jälkeen ensimmäinen kilometri mennään peltoaukeilla, jossa oli reilun oloinen vastatuuli ja nopeus tippui sinne 30km/h tietämille. Heti kun päästiin puiden suojaan vastatuulta ei ollut nimeksikään ja nousut alkoivat. Tuntui, että voimia oli nousuihin joten myllytin ne aika täysillä ylös. Lopussa alkoi voimat olemaan lopussa ja jalat aivan hapoilla. 

Viimeisin rykäyksen sain kuitenkin tehtyä ja loppuaika oli 16:11, mikä oli vain 51s. vähemmin kuin kisan voittaneella Kalevilla. Sijoituin 7.  tuolla tuloksella ja olin hyvin tyytyväinen ajooni! Keskinopeus mulla oli vähän reilu 37km/h. joka on selkeästi kovinta vauhtia mitä olen Madonnalla myllyttänyt. Tässä erään tempossa olleen videopätkää:


140km sunnuntaipyöräily


Eilen päätin rohkeasti osallistua +100km maantiepyöräilyyn Rantapyörän poikien kanssa. Tarkoitiksena oli polkea nk. Jouko Mattilan muistoajo -lenkki. Niinkuin näkyy, starttipaikka on Haminassa, joten siirtymisineen pituutta lenkille tulee enemmin kuin tarpeeksi. Ennen tätä lenkki mun pohjat oli vähän reilu 90km.

Aamulla melkein kymmenen tuntien yöunien jälkeen mieli oli virkeä ja valmis päivän seikkailuun. Keli oli mitä täydellisin, hieman pilvistä ja niin lämmintä, että "lyhkäsissä" pärjäsi oikein hyvin. Tsekkasin vielä sadetutkat ja välitöntä sateenvaaraa ei lenkillä ollut. Nappasin mukaan muutaman energiageelin ja täytin juomapullot piripintaan. Fillari tuntui hyvältä ja tapani mukaan hitaasti matkaan lähteneen piti vähän spurttailla, että kerkesin yhdeksitoista Leikarin parkkipaikalle. 

Lähdettiin ryhmässä ajamaan kohti Haminan Tervasaarta,  jossa treffattiin muu porukka. Porukkaa lenkille tulikin aika reilusti, yhteensä 12.Ajoimme nätissä muodostelmassa Haminan läpi kohti vanhaa Kuninkaantietä. Reitti osoittautui hyvin mäkiseksi ja tämänkaltaisen vihreän maantiepyöräilijän jalat joutuivat aikamoiselle koetukselle jatkuvien nousujen hapottaessa voimavaroja jaloista. Jo 60km kohdalla aloin silloin tällöin jättäytyä pääjoukosta erään kohtalotoverin, Jukan, kanssa. Meitä ei kuitenkaan kokonaan unohdettu oman onnemme nojaan vaan matkan aikana taidettiin kolme taukoa pitää, joissa saatiin aina edellä ajava nopea ryhmä kiinni. Vajaa puolet lenkille tulijoista teki pienemmän lenkin hitaammalla vauhdilla, mutta minä itsepäisesti pysyin nopeassa ryhmässä. 

Hieman puolen välin jälkeen pysähdyttiin Virolahden R-kioskilla täyttämään pullot jolloin sai ensimmäisen kerran istua alas. Tässä vaiheessa ihmetteli, miten sitä jaksaisi tässä ryhmässä loppuun asti. Heti liikkeelle lähdettyämme tipahdin matkasta, mutta sain pääjoukon kiinni hetken päästä. Päästyäni ryhmään takaisin seuraavat melkein 20km menikin ihmeellisen kevyesti. Myllytettiin ihan kovaa keskaria ja tuntui, ettei mitään ongelmia olisi ollutkaan. Onneksi niitä pirun mäkiä alkoi taas tulemaan ja palattiin takaisin päiväjärjestykseen missä me Jukan kanssa mentiin perälaudassa ja pääryhmä silloin tällöin odotti meitä. Kun tiet erkanivat ja tiesi, että matkaa on vain se vajaa 20km Haminasta Kotkaan tiesin, että kyllä tässä kotiin saakka jaksetaan. Tein kuitenkin pysähdyksen ABC-Amiraalissa, jossa ihana Minttu pelasti mun loppumatkan tarjoamalla ison mukillisen kokista ja penkin jossa hetken hengähtää.

Lopullinen statistiikka Madonnan mittarista on: 141.34km, 4h 48min.  8sek., 29.4 km/h keskinopeus ja 66.4km/h huippunopeus, jonka yhdessä pitkässä laskussa myllytin. Tuossa vauhdissa tuulenvastus on kyllä jo melkoinen. Keskikadenssi oli 74, maksimi 120 ja kokonaiskadenssi 21 400 :)

6 kommenttia:

  1. Eipähän jääny lenkin jälkee semmosta oloa, etteikö olis antanu kaikkeaan. On nää jätkät koneita... mut perässä tullaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset vielä Jukalle seurasta! Perästä tullaan ;)

      Poista
  2. Hyvin sulla on pullat uunissa, kun tuollaisia aikoja altaassa ja fillarilla vetelet. Ajat on mun kanssa aika samalla tasolla ja mä vedin viime vuonna Joroisen 5:38.

    Jos puku hyvältä tuntuu, niin turha kai sitä on aidan toiselle puolelle haikailla. Itse vaihdoin puvun kun kahden vuoden treenaaminen oli kasvattanut yläkroppaa sen verran että vanha puku rupesi todella rajusti ahdistamaan; muuten en olisi vaihtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiie onko liian kova tavoiteaika, mutta yritän 5:30 alitusta Joroisilla. Se on ihan mahdollinen mun käsittääkseni mutta kovasti tuntuu tulevan palautetta, että ekana vuonna pitäisi tavoite olla vaan maaliin pääseminen :P Pöh! Sanon minä!

      Poista
    2. Sen verran täytyy olla itseluottamusta ja -tuntemusta että laittaa hyvältä tuntuvat tavoitteet. Ekalle maratonille laitoin aikoinaan itselleni kolmitasoisen tavoitteen: joka tapauksessa maaliin, mieluiten juosten koko matkan ja parhaassa tapauksessa alle neljän tunnin. Mua silloin myös varoiteltiin että kuhan nyt maaliin, mutta kyllä siinä piti mulle olla tuo neljän tunnin koukku, joka jäi tosin sillä kerta kolmen minuutin päähän.

      Ja onhan se niinkin että kun lähdet 5:30 alitukseen tähtäävällä vauhdilla, niin jos ei se suju, niin kyllä sä aina maaliin jotenkin kuitenkin kinkkaat. Ja jos se sujuu, niin maalissa on todellinen voittaja.

      Poista
  3. Hei!


    Minun nimeni on Aino ja olen freelancer Promo logic:lla, netti media toimistolla. Olisimme kiinnostuneita lisäämään 2-3 lausetta ja linkin teidän sivullenne sovittuun hintaan vuodeksi.

    Olkaa hyvä ja ilmoittakaa jos tämä kuullostaa kiinnostavalta ja annan lisätietoja. Jos omistatte myös muita sivuja, olkaa hyvä ja liittäkää niiden URL osoitteet jotta voin käydä myös ne läpi mahdollista sopimusta varten.

    Kiitos ja pikaisiin kuulemiin!

    Ystävällisin terveisin

    Aino Nurminen
    nurmien.aino@gmail.com

    VastaaPoista