lauantai 27. syyskuuta 2014

Kymin Kierros 27.9.2014 (7.5km)

TAKAISIN SORVIN ÄÄREEN!

Päätin startata tän mun reilun vuoden nukuksissa olleen blogin uudestaan. Tässä tämänkin vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että parempi varmaan alkaa tänne blogiin kokemuksia kerätä niin ne ovat helpommin löydettävissä ja saatavilla. Teen jonkunlaisen summauksen tämän vuoden kokemuksista tässä lähiaikoina. Nyt piti tulla vaan aloittamaan tämä uudestaan ihan vaan yhden tapahtuman vuoksi, joka sai vahvasti hymyn huulille.

Olen huomannut, että kaikenlaisia pieniä tapahtumia järjestetään, jotka jäävät suhteellisen pienelle huomiolle ja sitä kautta osallistujamäärä on vaatimaton vaikka järjestelyt ovat moitteettomia ja reitti upea sekä kelit suosivat. Yksi näihin raameihin sopiva on tänään juostu Kymin Kierros.

KYMIN KIERROS 27.9.2014 KISARAPORTTI (7.5km)






Tämä viikko on mennyt hyvin seesteisesti, kävin kävelemässä koirien ja Mintun kanssa pari kertaa ja juoksemassa pari lyhyttä lenkkiä joissa oli vähän vetoja mukana. Viime viikko oli tosin rankka, melkein 10 tuntia treenejä joissa oli pari kovaa juoksutreeniä (mm. 16km ja 21km juoksu + 65 km pyöräily), joten senkin vuoksi tämä chillailuviikko oli tarpeen. 

Aamu alkoi tänään tuttuun tapaan, eli sen verran hitaasti tapahtui sängystä nouseminen, että tuttu tulipalo kiire säestettynä kadonneilla avaimilla, sykevyöllä ja juoksutrikoilla sopivasti nostattaen sykkeitä kisaa varten. Pyöräilin n. 10km matkan Madonnalla Honkalan kentälle syvälle synkkään Kymiin ja saavuin varttia ennen lähtöä paikanpäälle. 

Juoksija ei varmaan parempaa keliä pysty pyytämään. Aurinko paistoi puolipilvisellä taivaalla ja sopivan syksyinen keli, ettei kuuma päässyt tulemaan. Pientä tuulen poikasta oli, mutta ei mitään mikä olisi häirinnyt. Ruska on alkanut puskemaan puihin, joten väriloiston säestämällä reitillä auringon paistaessa ja hyvänhenkistä porukkaa ympärillä ei paljon enempää voi paikkakunnan juoksutapahtumalta pyytää.

Reitti oli oikein hyvä, suhteellisen tasaista maantiejyystöä ja pari kovempaa nousua puolivälin jälkeen ottamaan luuloja pois tälläiseltä satakiloiselta tankkerilta, kun maantie alkaa tuntumaan liian mukavalta. Toinen luulot pois tilanne oli, kun lasten sarjassa oleva mua noin haaruksiin ulottuva pikkupoika juoksee ohi alkutaipaleella, kun oma vauhti oli 4:30min/km luokkaa. Hmph. Ettäs kehtaa! Se olisi kyllä ollut helppo tönäistä ojaa, mutta annoin ohituksen anteeksi, kun ei ole samassa sarjassa. 

Oma juoksu oli loppujen lopuksi hyvin oman kunnon mukainen. Mahtava Polarin V800:nen näytti seuraavanlaista käyrää ja tilastoa kisasta:












Sen verran kovaa tuli mentyä, että suurin osa lenkistä mentiin 5 sykealueella ja loppukiri Polarin mukaan 98% mun maksimisykkeestä. Parissa vähän isommassa nousussa kyllä hyydytti pahasti, mutta onneksi oli tuttu pyörän kanssa mäen päälle kannustamassa ja vähän neuvomassa juoksuasentoa oikeaksi niin nopeasti pääsi taas rytmiin mukaan. Loppukiri tuntui yhtä pahalta kuin sykkeet näytti, mutta sehän on just ihanaa! 

Eipä tule nyt mieleen mukavampaa tapaa viettää lauantai-aamua kuin tälläinen mukava juoksutapahtuma erinomaisessa kelissä, kauniin reitin varrella omalla paikkakunnalla. Tietysti oli mukava käydä pokkaamassa kuntosarjan ykkössijasta pokaali, mutta ehkä se olisi kuitenkin kivempaa jos olisi ollut enemmin kuin pari hassua osallistujaa omassa sarjassa. Itse tapahtumassa oli varmaan alle kolmisenkymmentä juoksijaa. Jatkossa hyvät ystävät, tukekaa näitä helmiä, pieniä paikallisia urheilutapahtumia, etteivät nämä kokonaan kuihdu pois rikastuttamasta kuntourheilijoiden arkea!


2 kommenttia:

  1. Nämä tällaiset pienet juoksutapahtumat on kyllä tosi kivoja, ihan järjestäin kaikki joihin on jotenkin päätynyt mukaan. Olen ajatellut, että voisi ottaa ihan asiaksi kiertää nimenomaan niitä ja ihan vain nautiskellen. Ja blogiin kirjoitellen.

    Huippuhomma, että palasit sorville. Ja luulen että siitä on meidän lukijoiden lisäksi iloa tekijällekin. Ainakin itse olen huomannut että siinä blogia kirjoittaessa tulee hyvin mietittyä juttuja. Se jotenkin selkeyttää sekä mennyttä että tulevaa.

    Jipii, enpä ole turhaan käynyt toivioretkillä tällä sivulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä jotenkin vaan tämä blogin kirjoittaminen motivoi omia treenejä ja samalla saa epäjärjestyksessä olevaa pääkoppaa hieman siivottua. Jollain lailla sitä tuntee enemmin olevansa vastuussa lukijoilleen, kun tätä blogia raapustaa :)

      Kiitos kannustuksistasi!

      Poista