lauantai 15. kesäkuuta 2013

Nastola Triathlon 2013


Se on nyt kuule niin, että tän alottelevan triathlonistin neitsyys on menetetty. Osallistuin tänään Nastolan Triathlonin olympiamatkalle. Tässä vähän raporttia valmistautumisesta ja itse kisasta. 

Valmistautumisesta

Tein viikko takaperin mun ensimmäisen varsinaisen triathlon treenin jossa oli kaikkia kolmea lajia mukana. Paikallisen Kärsäjärven vesissä vetäisin vajaan kilometrin setin. Uinnista on selkeästi tullut mun lempilapsi triathlonlajeista. Ruumiinrakenne on selkeästi suunniteltu enemmin uintiin kuin esim. pyöräilyyn. Tälläkin kertaa matka tuntui sujuvan hyvinkin vauhdilla tuon vajaan kilometrin setin. Pyöräilyssä taas ensimmäinen kilometri mentiin haipakkaa ja sitten jalat ihmeellisesti sanoivat itsensä irti. Hurjaa hampaat irvessä taistelua että sain edes +30km/h keskaria pidettyä. Vastatuuli oli kyllä kova, mutta ei se kyllä riitä selitykseksi. Yhteensä matkaa tuli vain vajaa 15km Karhuvuoren pururadalle. Sieltä sitten hyvinkin nopeassa vaihdossa lenkkikenkien päälle ja 4.8km pururata minulle tosi kovaa 4:57km/h vauhtia. Jalat tuntuivat hirveiltä juostessa, mutta sain vauhtia kuitenkin hyvin pidettyä yllä. Yhteensä aikaa tälle seikkailulle tuli 1:06 ja jotain sekunteja päälle. 

Tiistaina oli sitten vuorossa 10km tempoajo Rantapyörän mukavien poikien kanssa. Onnistuin homman upeasti mokaamaan pidellessäni sadetta kotona. Sade kun taukosi, mulle tuli ihan hirveä kiire ehtiä kisapaikalle, että kerkiän starttiin. Kammet kuumina myllytin Reitkalliin, jonne juuri ja juuri kerkesin starttiin. Juomapullot mäkeen, lyhyt pissatauko ja mun vuoro oli just. Tempo sujui oikein hyvin. Tuskaistahan se on kuin mikä, mutta sain taas itsestäni irti sen mikä otettavissa on. Loppuaika 16:15 märällä kelillä oli oikein hyvä. Jäin vain 4 sekuntia kuukauden takaisesta temposta. 

Treeniviikko huipentui keskiviikon uimaharkkoihin, jossa meno oli kyllä hurjaa. Kiristyvällä tahdilla uitiin aluksi satasia ja sitten lopussa täysin urku auki 50m. Törkeen hauskaa oli!

KISARAPORTTI

Edellisenä iltana käytiin lapsien kanssa läpi kerran jos toisenkin onko kaikki varusteet mukana. Näin ensikertalaisena se ei ole ihan niin yksinkertainen asia. Kamaa tuntui tulevan aika paljon mukaan, mutta parempi vähän ylimääräistä kuin jos jotain jäisi puuttumaan. Yöunista sen verran, että to-pe ja myös pe-la yöt nukuin verrattain hyvin. Kisajännitys ei sellaisiin mittasuhteisiin ollut yltynyt, että unet olisivat karanneet. 

Minttu tuli hakemaan meitä kellon tarkasti niinkuin tapoihin kuuluu. Pienellä härdellillä kamat kyytiin ja lapset autoon ja kohti Nastolaa. Matkan aikana totesin että mm. lompakko ja jalkapumppu jäivät kotii. Noh, kumpakaan ei onneksi ollut elintärkeä reissulle. 

Pääsimme kisapaikalle juuri samoihin aikoihin, kun ilmoittautuminen alkoi. Kävin aluksi varaamassa fillarille hyvän paikan (numeroinnin mukaisia paikkoja ei ollut vaan paikan sai valita paikalletulojärjestyksessä). Ilmoittautumisen jälkeen kuulumisien ja kisajännityksen purkamista hyvässä seurassa. Olipa mukavaa, kun oli paljon tuttuja kisaamassa. Käytiin vielä kisainfon jälkeen vaihtoalue kävelemässä läpi, jotta oli kuvaa minne pitää mennä ja milloinkin. 

UINTI

Lähdön hetki alkoi koittamaan ja märkäpukun saatua päälle siirryimme rantaan jossa oli jo reippaita triathlonistejä lämmittelemässä. Lapsille ja Mintulle onnenhalit ja -pusut ja veteen odottamaan lähtölaukausta. Pakko sanoa, että tämä hetki tuli ikuistettua omaan mieleen. Siinä haaleassa vedessä seistessä ja ympäröivien triathlonistien rauhallisessa puheensorinassa järven aallokon kutsua odottaessa, fiilis oli mitä parhain. Kuinka monta tuntia on sitä itse tullut luettua triathlonkirjallisuutta ja -lehtiä, katsottua Konan, Finntriathlonin ja muiden kisalähetyksiä ja nyt olin ensimmäistä kertaa itse kiirastulessa. 

Ja minkälainen kiirastuli se olikin! Lähtö tapahtui suhteellisen pienellä määrällä tönimisiä ja potkimisia. Löysin aika nopeasti itselleni hyvän linjan jota seurata ja suunnistus ensimmäiselle poijulle tuntui sujuvan ongelmitta. Ainoa ongelma oli aivan jäätävä aallokko. Se sattui vielä mukavasti suoraan vasemmalta puolelta mistä olen tottunut ottamaan happea. Se hajoitti omaa uintia kyllä ehkä eniten. Ensimmäisen poijun jälkeen onnistuin hieman suunnistamaan harhaan mistä tuli jonkun verran ylimääräistä matkaa, mutta se oli kai odotettavissakin. Toinen poiju tuntui olevan aivan loputtoman pitkällä. Pienenä pisteenä horisontissa, joka ei tuntunut suurentuvan ollenkaan. Sen kuitenkin saavuttaessani ja viimeisen käännöksen tehtyäni aloin saamaan rytmistä kiinni uinnissa ja selkeästi sain vauhtia lisättyä. Viimeinen rykäisy menikin sitten suhteellisen nopeasti. 

PYÖRÄ

Pyörävaihtoon tulo vähän jännitti, tätä hetkeä kun oli odottanut. Vaihtoalueella tulleet taputukset ja erityisesti Mintun ja omien lapsien kannustushuudot tuntuivat kyllä tosi hyviltä. Otin vaihdon hyvin rauhallisesti. En halunnut hosua ja sitten mokata hommaa jotenkin. Makon märkäpuku toimii kyllä kuin unelma. Se lähtee päältä heittämällä muutamassa sekunnissa. Sen jälkeen istahdin maahan ja pistin sukat ja pyöräilykengät jalkaan. Koko operaation meni varmasti parisen minuuttia ellei enemmänkin. 

Fillarointi alkoi tosi tahmeasti vaikka myötätuulta löytyi aika reilusti. En tuntunut vaan löytävän sitä myllytysvaihdetta. Tietysti reitin aivan jäätävät mäet söivät varmasti myllytysvaihteen käynnistystä ja käännökseen tultaessa alkoi aika legendaarinen vastatuuli. Sen ja mäen kanssa taistellessa Silton poika palautettiin aika vahvasti maan pinnalle. Vasta ehkä 30km kohdalla aloin löytämään fillarista myllytysvaihdetta ja pari aika-ajopyöräilijääkin nöyrän anteeksipyytävästi ohitin. Johtuen olosuhteista, oli kyllä pisimmät 40km jotka oon pyöräillyt. Muutaman kerran jouduin itselleni muistuttamaan, etten ole nyt sunnuntailenkillä vaan kisassa. Kaikki peliin mitä koneesta lähtee. En tiedä tosin oliko sillä mitään vaikutusta vauhtiin. 

JUOKSU

Vaihtoon saavuin jo jonkin verran voipuneen oloisena. Tämä vaihto oli tietysti nopea. Pyöräilykengät pois, juoksukengät tilalle ja kypärä pois ja juoksemaan. Juoksun ensimmäiset puoli kilsaa sujui oikein hyvin ja siitä eteenpäin hyvin tuskaisesti. Vatsaan (ei kylkeen) kävi koskemaan niin paljon, että mun oli pakko hiljentää vauhtia reilusti, että pystyin ylipäätänsä juoksemaan. Tämän kanssa taisteltiin melkein kääntöpaikalle asti, jossa alkoi helpottamaan ja pystyin taas vähän lisäämään vauhtia. Otin jokaiselta kolmelta juomapisteeltä juomista, joista ei kyllä mun vatsa kauheasti tykännyt. Loppujuoksussa päänsärkykin alkoi vaivaamaan. Kääntöpaikalla tullut vauhdin lisäys jatkui pari kilometriä ja siitä eteenpäin voimat alkoivat olemaan käytetty. Minkäänlaiseen loppuspurttiin ei ollut rahkeita.

Loppuajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta jos oikein kuulin niin loppuaika oli jotain 2:45 luokkaa. Mielessäni mietin, kuultuani että pyöräily- ja juoksuosuus on hyvinkin mäkinen että tavoiteaikani on 2:30-3:00 välissä. Olosuhteitten ollessa noin rajut niin nyt tulosta mutusteltuani täytyy olla ihan tyytyväinen tuohon. 

Järjestelyt, infot, opastukset toimivat osaltani erittäin hyvin. Mulla ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä minne pitäisi seuraavaksi mennä tai kääntyä. 

Kiitokset tässä vaiheessa kaikille niille, jotka ovat tukeneet tätä mun harrastusta vuoden aikana. Homma ei olisi tässä vaiheessa ilman teitä, varusteiden eikä kunnon osalta.

Nyt lapsien kanssa herkkuillallinen ja mun valitsema leffa ja ehkäpä tuon saunankin voisi lämmittää.