Univajeita ja pyöräunelmia

Viikko pulkassa ja pulkkaan kertyi sopivanlaisesti kaikenlaista harjoitetta. Torstaina jo tuntui, että viime ja tän viikon treenit alkavat jo vähän saamaan miehen heikkoon happeen, mutta iso syy siihen johtuu näistä pirun aamuvuoroviikoista duunissa. Tälläiselle yökukkujalle on jotenkin mahdoton ajatus mennä nukkumaan ennen kymmentä, mikä olisi tietysti järkevästi tehty, kun töissä pitää olla aamukuudelta ja kun sinne vielä olisi tarkoitus fillaroida niin herätyskin pitää olla sitä aikaisempi. Eli vaikka treenejä toki on parille viikolle tullut roimasti, niin kyllä tämän viikon univelkojenkin syytä oli tämä väsymystila.

Pyörämietteitä.

Tiistain starttasin perussetillä kuntopyörän selässä. Tässä statistiikkaa:

Voin sanoa, että jonkinmoinen pyöräkiima/hulluus on viime viikkoina iskenyt mieheen. Siinä vaiheessa kun tämmöinen olotila saa aikuisen miehen valtaansa järkevä ja varsinkin kärsivällinen ajattelumalli huutaa poissaolollaan. Mulla on ollut tässä kuukauden päivät toinen duuni, josta olen yrittänyt saada rahoja kasaan maantiepyörää varten ja nyt kun on jonkinmoinen menestys ollut säästämisen kanssa on kaikenlaisten nettiselailujen suhteen vaikeaa olla innostumatta, jokaisesta vähänkään oikealta tuntuvasta fillarista, joka tulee vastaan. Nyt pitää ottaa huomioon, että nykyinen fillari, niin uskollisesti kuin on palvellutkin mun kaikki kesän lenkit ja työmatkafillaroinnit, ei ole kyllä maantiepyörää nähnytkään ja mulla ei itseasiassa ikinä sellaista ole ollutkaan. Tässä vaiheessa on hyvä, että omistaa ystäviä, jotka ovat hieman maltillisempia ja kokeneempia, niin ei syöksytä perse edellä puuhun, vaikka silläkin perille varmaan päästäisiin. Mutta kun kyseessä on isosta hankinnasta mulle toivoisi, että saisi pyörän, joka on paras mahdollinen käytettyyn rahamäärään nähden. Tällä hetkellä siis metsästetään erinäisistä paikoista käytettyä hyvää triathlon/maantiepyörää tälläiselle 195cm toivottavasti ensi kesänä tosissaan harrastavalle triathlonkokelaalle. Mulla on jotain verkkoja vetämässä, mutta ei varmasti haittaa jos jollain on vinkkejä antaa.

Pyöräilystä vielä sen verran, että sain tällä viikolla tietää täällä kaakonkulmalla toimivasta Rantapyörä yhdistyksestä, jolla tuntuu olevan paljonkin aktiviteetteja. Suosittelen tutustumaan toimintaan ja mahdollisesti vaikka liittymään jäseneksi. Keväällä - kesällä - syksyllä on muutaman kerran viikossa yhteisajeluita ja vauhtiakin tuntuu olevan sen verran, että itseäni jo valmiiksi hirvittää.

Mulle on urheilu ollu aina vähän yksinäistä, omissa ajatuksissa olemista, joten mielenkiinnolla otan vastaan tämänkaltaiset ryhmätoiminnot. Runkeeper on toinen yhteisöllisyyden muoto, josta on ollut jopa selkeästi hyötyä tsemppihengen muodossa ja samalla lisännyt mukavasti mielekkyyttä, kun voi kaikenlaisia tilastoja lisäillä suorituksiin ja on jonkinmoinen päiväkirja kaikesta liikunnallisesta mitä on suorittanut. Tsekkailin tällä viikolla mun viikottaisia tuntimääriä ja kilometrimääriä ja aika pitkälti jossain 3-5tunnin tietämillä mun viikkotuntimäärät ovat heiluneet (tietysti siihen vielä nää työmatkafillaroinnit n. 40min. päivä).

Juoksuista

Tuollainen myllytys tuli tehtyä keskiviikkona. Harvat tunteet voittavat fiiliksen, kun painat lähemmäs 5:00 min/km vauhtia yli kymmenen kilometrin lenkkiä ja musiikki nostattaa endorfiinitasoja entuudestaan. Itsellä tuossa kymmenen kilometrin kohdalla tälläinen hetki sattui. Pohkeissa kävi vähän painamaan lenkin loppupuolella, mutta ei mitään hälyttävää, niinkuin ei pohkeissa muutenkaan ole ollut, kun olin tuosta puolmaratonista toipunut. Ehkä osaltaan voi malttamattomuuden piikkiin pistää tota mun pohjevoivottelua? Ei kai kellään kuka tuon kaltaisia pitkiä lenkkejä juoksee suht vihreänä voi olettaa, että jalat on iskukunnossa heti saman viikon sisään tai ehkä edes seuraavalla viikolla.

Vetäsin tänään viikon toisen lenkin intervallipohjalla. Aikamoista ravia tuli vedettyä nuo nopeat osuudet ja kun nuo olivat niin lyhyitä spurtteja niin ei välttämättä mitään kaikkein fiksuinta liikuntamuotoa tällläiselle pitkänmatkan harrastajalle, mutta kun se on niin kivaa!

Uinnit

Ja uinnit menivät tällä viikolla vähän niin ja näin. Ensimmäinen uinti oli tiistaina ja seuraava torstaina. Tiistaina uinnissa tuntui, että kaikki voimat ovat ihan kadoksissa. Tietysti univelkaa oli ja treenit alkoivat jo painamaan, mutta hyvinkin kaikkensa antanut olo oli sen jälkeen. Torstain lenkissä taas oli vähän päinvastainen fiilis, ennen lenkkiä olin kuin hautaan valmis ja lenkin jälkeen uudelleensyntynyt.

Torstain jälkeen päätinkin sitten pitää pari ansaittua vapaapäivää kaiken tuon huhkimisen jälkeen. Vapaapäivät meni lapsien kanssa ja pyykkivuorta selvittäessä. Ei ole parempaa tapaa nollata pääkoppaa ja koko kehoa kuin lapsien kanssa oleilu. Ollaan innostuttu lapsien kanssa tekemään smoothieita ja niitä tulikin monta settiä ja sämpylöitäkin leivottiin.

Nollauksen jälkeen onkin jo hurja hinku ensi viikon treeneihin. Toivotaan, että ikäviltä yllätyksiltä säästytään ja ensi viikosta tulee tasapainoinen ja aktiivinen viikko niin mulle kun kaikille muillekin. Positiivista on, että duunissa on iltavuoro viikko ja voin aamuisin ruuhkattomassa uimahallissa suorittaa uintitreenit.

Tsemppiä kaikille! Hapet heikoille tällä viikolla!

Pyöräkuumetta, vauhtiuinti ja -juoksu

Taas on yksi viikko tahkottu eteenpäin kohti triathlon tavoitetta. Tällä viikolla Joroisten Finntriathlonin puolimatka myytiin loppuun ja vaikuttaisi siltä, että tuhannen uijan keskellä voi tulla pientä ruuhkaa. Isoveljeltä kuulin tarinan viime Joroisten uimalähdöstä. Eräs urhea oli lähtenyt ruuhkaan mukaan ja joutui vaaratilanteeseen, kun vyöryvä uimajoukko oli uinut hänen ylitseen ja aikaansaanut pienen pakokauhun. Pitää harkita etumatkan antamista, tosin mulla nyt uintivauhti on semmoinen mihin oon tyytyväinen niin tuntuisi vähän pahalta menettää minuutteja siinä. Yhtään tuollaista uimalähtöä mulla ei ole ollut, niin täysin vihreänä pitäisi hypätä joukkoon, se toki jännittää jo valmiiksi.

Kävin tällä viikolla vain kerran uimassa, joten sillä saralla pitää ensi viikolla tulla petrausta. Duunit ja muut menot vähän haittasi uimahommeleita tällä viikolla, mutta toivotaan, että ensi viikolla onnistun paremmin. Hyvä, että tuo ainokainen uinti sentään onnistui hyvin. Sunnuntaina tullut sormivamma ei haitannu uintia tippaakaan, vaikka se vieläkin on hieman kipeä. Yritin uinnissa pitää kovaa vauhtia yllä ja tekniikan kasassa, mutta ei se aina onnistunut, kun tuntui tuo aika heittelevän paljon altaanmitoissa.

KUUME!

Viikon aloitin tiistaina 40km kuntopyöräilyllä. Nää on kyllä aerobisesti ehdottomasti kovimpia treenejä. Fiilis on yleensä sessioiden jälkeen kaikkensa antaneella. Vedin taas "program 2, level 2" -ohjelmalla, jossa on siis kaksi nousua kymmenessä minuutissa ja vastus tuntuu olevan sopivan haastava mulle.

Pyöräilystä puheen ollen mulla on aivan valtava pyöräkuume ollu tän viikon. Paljon on tullu nettikauppojen fillarialennuksia selailtua ja ihmeteltyä samalla minkälainen pyörä olisi sopiva tälläiselle vajaa satakiloiselle 195cm ensikertalaismaantiepyöräilijälle. Olen koko viime vuoden pyöräillyt menemään mun upealla 150e ostamallani Nakamuran hybiridillä. Laskin, että karkeasti on sillä semmonen 1500km painettu menemään ostettuani sen toukokuussa 2012, laskien työmatkafillaroinnit mukaan. Hyvin sekin kuljettaa eteenpäin, mutta taitaa olla kuitenkin huima ero kunnon maantiepyörään.

Pitäisiköhän se mun tuleva pyörä olla sitten triathlonpyörä vai riittääkö maantiepyörä? Entäs mistä sen ostaa? Olen selaillut tätä nettikauppaa. Sieltä eräs ystävä juuri osti Radonin pyörän ja tuntuu olevan hyvinkin rakastunut siihen facebookstatuspäivityksistä ja kuvavirrasta päätellen ja mikäs siinä, kyllähän mullakin rakkautta riittää erinäisiin kohteisiin, joita voivat ahdasmieliset karsastaen kavahtaa. Sain toiselta kaverilta vinkkiä Bikeradar.com arvostelusta, jossa oli vallan ihana Focus Izalco Pro 3.0. mutta hintaluokaltaan ehkä vähän liian kallis mun budjetille. Tällä hetkellä budjetti pyörii jossain 1500e nurkilla. Aloitin toisen duunin joulukuussa, jota tekemällä toivon saavani pyörärahat kasaan alkuvuoden aikana. Toisessa duunissa tulee käytyä pari kertaa viikossa maksimissaan, mikä tietysti syö harjoituksien määrää, mutta ehkä se on sen arvoista, kun saa uuden pyörän alle. Jos blogin lukijoilla on vinkkejä antaa käytetyn tai uuden pyörän hankkimiseen, vinkit otetaan hyvin kiitollisena vastaan!

Juoksut

Intervallitreeniä en ole tehnyt juosten kertaakaan tämän vuoden sisään ja kun sen hyödystä on kiistattomia ja jatkuvia muistutuksia niin ihmettelen, mikä on saanu sen aikaiseksi, ettei ole tullut niitä vedettyä. Mulla on iPhonessa Zombies, Run! -sovellus. Tämä juoksuohjelma vie sinut apokalyptiseen maailmaan, jossa toteutetaan intervallitreenejä zombeja karkuun juoksemalla. Kokeilin tällä viikolla ensimmäistä kertaa tätä ohjelmaa ja täytyy myöntää, että hauskaa oli :) Kerran sai zombit kiinni, mutta kolme kertaa onnistuin ne välttämään. Olisi kai hyvä kerran viikossa tollainen zombitreeni tehdä ja katsoa mitä kaikkea hyötyä siitä tulee mun treeneihin. Intervalleja oon myös ruvennut vetämään aina töistä tullessani fillarilla niin, että ylämäet olen aina raivolla vetänyt ylös. Tässä zombijuoksun statistiikkaa:

Kävin vk-loppuna kahteen otteeseen juoksemassa kotkansaarenympäri -lenkin. Perjantain lenkin vetäsin rauhalliseen vauhtiin senkin vuoksi, kun se tuli juostua jäätävän kovassa pakkasessa. Hyvin pukeutumalla ja rauhallista vauhtia juoksemalla ei kyllä pakkasesta ollut mitään haittaa, vaikkakin ehkä tämä kuva antaa ymmärtää jotain muuta:

Toisen lenkin vetäsin tänään ja siinä tuli suurehkona yllätyksenä oma ennätys tällä matkalla ja vieläpä yli puolella minuutilla. Lenkissä ei valmisteluissa mitään kummempia venkslauksia ollut. Aamulla herättyäni rauhalliseen tahtiin ja pari lasia vettä juoneena ulos tekemään alkulämmittelyjä. Alkulämmittelyihin meni ehkä semmoinen 10 minuuttia. Tarkoituksena ei siis ollut juosta mitään ennätystä. Lähdin reippaalla askelluksella menemään ja en todellakaan pitänyt vauhtia mitenkään raivokkaan kovana paitsi viimeisen kilometrin aikana. Tässä statistiikkaa:

Tällä viikolla postissa tuli tilaamani triathlon kirja Triathletes Training Bible, jota olen vähän kerennyt selailemaan kiireisen viikon lomassa. Tuntuu vallan oivallisesta ja perusteelliselta opukselta triathlonin treenaukseen. Toivotaan, että siitä on jotain hyötyä tämän vuoden treenauksissa.

Pohkeiden voivottelua, "läski tummuu" ja uintikolari.

Ei hyvää päivää, että voi ottaa päähän, kun kirjoittaa jo perjantaina valmiiksi ison osan blogitekstistä, jonka sitten jättää tallentamatta ja se katoaa bittiavaruuteen. Ei mitään hajua mitä kaikkea järkevää ja vähemmin järkevää sitä tulikaan kirjoitettua.

Noh, aloitetaan sitten alusta.

Treeniviikko on ollut hyvin uintivoittoinen johtuen jalkojen heikosta hapesta puolmaratonin jälkimainingeissa. Maanantaina taisteltiin ihan rappusien alaspääsemisessa, mutta onneksi sen verran sisua löytyy, että työmatkafillarointeja en jätä, ne varmaan vähän herätteli mun jalkoja. Työmatka ei mikään kauhean pitkä ole (6km), mutta talvesaikaan sekin on ajoittain tuonut mukanaan haasteita:

Palautuminen on mulle pitkistä juoksuista aina hirveän tuskallista. En tiedä onko muilla samankaltaisia ongelmia, vai onko mun pohkeet vain tehty lasista. Olis mielenkiintoista kuulla muiden mietteitä tästä. Puolimaratonista toipuminen alkoi siitä, kun koko alakerta vyötäröstä alaspäin oli kipeä ensimmäisen päivän, mutta hyvin nopeasti reidet ja pakarat tulivat takaisin pelikuntoon, mutta niinkuin aina pohkeita saa odottaa ja odottaa. Perjantaina mulla oli parempi fiilis pohkeissa ja päätin kokeilla juoksemista. Vetäsin pikkasen vajaa 10km lenkin ja juoksin sen ihan liian lujaa. Valitettavasti aifounin akku kuoli matkalla niin tarkkaa matka-aikaa ei ole antaa (karttapalvelusta mittasin matkan 9.63km), mutta varmasti öbaut samaa vauhtia kuin tuo puolimaratonkin viikko sitten. Siinä 8km kohdalla pohkeet antoivat sen verran hälyttäviä merkkejä itsestään, että hissuttelin loppuun asti hitaasti, niinkuin mun olisi koko lenkki pitänyt vetää. Nyt lauantaina ja sunnuntaina vasen pohje on ollut ihan kosketusarka. Millähän ihmeellä nää huippujuoksijat vetää sen älyttömän määrän lenkkejä? Noh, mun pitäisi pistää vähän jäitä hattuun, kun oon kuitenkin vasta nyt uudelleenstarttauksesta sen vuoden verran juossut aktiivisesti. Ensi viikolla voisi ottaa juoksulenkit taas siihen himmailutahtiin 6:00min/km. Senku vaan näkis...

Uintiviikko

Tiistaina sitten aloitettiin uinnilla. Vetäsin ihan perussetin ilman salia. Torstaina oli vähän rajumpi yläkroppasalitreeni pohjalla ja siihen kilsan verran uintia päälle. Yritin ottaa käyttöön uintivinkkejä, joita olin lukenut tästä artikkelista -> http://triathlon.competitor.com/2013/01/training/the-stroke-series-the-reach_68853 mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Sunnuntain uinnit sitten sujuivat erinomaisesti vaikka allas oli hyvinkin ruuhkainen. Menin lapsieni kanssa uimaan ja ajattelin, että kun rynnätään heti uimalan avautuessa altaaseen niin voin helposti vetäistä sen 2km suht rauhassa. Nämä toiveet romuttivat venäläisturistit sekä bussilastillinen eläkeläisiä. Mutta tästä huolimatta ensimmäinen kilometri mentiin aika lähelle enkka-aikaa ja fiilis oli hyvä siihen asti kunnes joku pööpö ui vasenta kaistaa suoraan minua päin ja miltein murtaa etusormeni. Vauhti tottakai hidastui ja taistelin kuitenkin tuon 2km loppuun ajalla 39:42. Tällä hetkellä sormi on turvoksissa ja hyvinkin kosketusarka. Todella harmillista, että meni tälläinen sattumaan. Sekin oli aika harmillista, että kun lapsien kanssa leikit oli leikitty ja lähdettiin altaasta, allas oli lähes tyhjä. Ehkä ensi kerralla ei tarvi rynnätä altaaseen heti hallin avauduttua.

"Läski Tummuu"

Tuleva viikko on siitä mielenkiintoinen, että sattuu vuosi tulemaan täyteen siitä, kun merkkasin ensimmäisen juoksulenkin Runkeeperiin uudenvuodenlupausta lunastaakseni. 17.1.2012 aloitin siis jälleen kuntoilun ja ensimmäisen juoksulenkin (3.79km 6:37min/km). Oon hiljaa mielessä päättänyt, että tästä 17.1. tulee merkkipäivä mun kalenteriin. Oon nimennyt sen "läski tummuu" -päiväksi. Sinä päivänä pitää vetää aina joku kova treeni, muistutukseksi siitä, että en päästä itseäni samaan jamaan kuin silloin olin. Nyt n. 20kg kevyempänä ja muutenkin elämäntavoiltani terveellisempänä on helppo tietysti huudella ja hymyillä, mutta tie on kyllä ollut raskas, tosin tuskaisetkin hetket on ollut tärkeitä ja pettymyksistä ja loukkaantumisista on tullut ehkä vähän järkeä lisää treeneihin ja tietysti isoin haaveri kesäkuussa toi mun elämään juoksemisen lisäksi uinnin ja fillaroinnin, mistä olen erityisen kiitollinen.

Vaikka tie onkin ollut raskas niin silti muutokset on tapahtunut jotenkin kauhean luonnollisesti. Esimerkkinä syyskuussa aloittamani karkkilakko (pitää siis sisällään suklaan, karkit, sipsit, pullat, jäätelöt yms.) oli päätös joka oli haastava, mutta jota en tehnyt mitenkään hampaat irvessä. Ne jotka mut tuntee tietää, että olen pahimmanlaatuinen sokerinarkkari. Muhun ei ole sisäänrakennettu "makeaöverit" -toimintoa. Levy suklaata meni helposti yhdellä istumalla ja ei tehnyt tiukkaakaan, ainojäätelöpurkkikin meni alas yhdellä syömällä. Ehkä olin vain elokuussa jo siinä vaiheessa treenejä, että tunsin makeansyönnin haittaavan mun treenejä ja haluni kehittyä lajeissa oli suurempi kuin makeanhimoni. Ehkä jotain palkintoa tästä sain juuri tällä viikolla, kun ensimmäistä kertaa vaaka näytti varmaan kymmeneen vuoteen alle sata kiloa.

Toinen esimerkki on salilla käynti. Olen aina jotenkin vieroksunut salilla käyntiä ja pitänyt sitä ihmeellisenä pullistelua ja kotona korkeintaan tehnyt vatsalihaksia ja punnerruksia. Mitä enemmin on tullut alan julkaisuja luettua on tullut vastaan se, että siitä on kiistämätöntä hyötyä triathlonlajeihin. Jossain lueskelin, että 10km juoksulenkillä lihaskuntoharjoittelu tiputtaa keskimäärin minuutin verran aikaa. Tämän lisäksi kun lihaksisto vahvistuu nivelet saavat vähemmin rasitusta ja yleisesti vammojen riski pienenee. Ensimmäistä kertaa astuessani sitten uimahallin salille oli hyvinkin ulkopuolinen olo. Mulla ei ollut mitään hajua mihin laitteisiin mun pitäisi mennä ja edes miten laitteet toimii. Nopeasti kuitenkin sitä alkoi löytämään salilta oman rutiinin ja yhden iPhone sovelluksen kautta löysin ohjelman("iFitness Pro"), jota oon seurannut salilla.

Ehkä näihin ajatuksiin voi päättää tämän viikkoisen blogivuodatuksen. Heittäkää toki ajatuksia ja kysymyksiä jos on muhun ja harjoitteluun liittyen. Kiitos kaikille blogia lueskeleville ja oikein hyvää treenintäyteistä tulevaa viikkoa kaikille.

ps. käykäähän äänestämässä Hastin Jarmon hurjaa maratonuintia ennätystehtaan voittoon -> http://www.mtv3.fi/kilpailut/?ohjelmat%2Fennari10

edit:

lisätäänpä vielä yksi juttu mikä unohtui. Kävin maanantaina podiatrisella fysioterapeutilla. Siellä kerroin hälle vähän minun historiaani ja vaivoja ja sitten tehtiin perustutkimukset mm. mun jalkojen pronaatioista ja juoksutekniikasta. Tuntui, että käteen jäi vierailusta se, että oikealla tiellä ollaan juoksukenkien valinnan, saliharjoittelun ja yleisesti treenien kanssa. Olisi voinut näistä mun pohkeista enemmin valittaa, mutta silloin oli vielä puolmaratonpäissään. Sain kyllä hyviä venytysliikkeitä pohkeita ajatellen. Ei missään nimessä turha reissu.

Ensimmäinen puolimaratoni 8 vuoteen.

Vuoden ensimmäinen viikko meni aika treenipainoitteisesti. Aloitin viikon hyvin kevyellä juoksulla. Lenkin juoksin niin hitaasti kuin vaan kehtasin juosta. Niin kuin olen maininnut pohkeet on olleet mulla äärettömän suuri ongelma viime vuoden aikana ja turhautumisen hetkiä niiden kanssa on ollut useasti. Aloitin viime vuoden loppupuolella tekemään lenkkejä joissa selkeästi pudotan juoksuvauhtia. Tämä johti siihen, että jatkuvasti ongelmia tuottaneet pohkeet tuntuivat rauhoittuneen. Pari lenkkiä oon juossut vähän kovempaa (5:30min/km) ja jälkimainingeissa ei mitään mainittavia pohjeongelmia esiintynyt.

Torstaiaamuna menimme vanhimman poikani kanssa salille ja uimaan. Salilla tehtiin yläkroppatreeni ja valitettavasti ei kerennyt kuin lyhyen 500m (9:47) pyrähdyksen tekemään altaassa ennenkuin piti rientää iltavuoroon töihin. Perjantaina kuntopyörätreeni tulikin jo linkattua tänne edellisessä postauksessa. Mukavasti tosiaan toi vauhtia lisää tuo Finntriathlonin yllätys :)

Lauantaina menin vuorostani tyttäreni kanssa uimahallille ja koska kuntosalilla on kuulemma ihan tylsää niin jätettiin se väliin ja mentiin suoraan uimaan. Uimisellekin oli annettu semmoinen ukaasi, että pitää uida nopeasti, että meille jää aikaa leikkimiseen. Noh, tein parhaani ja 2km aika olikin hyvin tyydyttävä.

Lauantai-iltana sitten kävin valmistelemaan itseäni seuraavan päivän pitkään juoksulenkkiin. Tarkoituksena oli siis juosta puolmaratoni. Oon viimeksi juossut niin pitkän matkan vuonna 2004 jolloin kolmisen kertaa vuoden aikana tuli semmoinen matka juostua. Tän hetkinen enkka puolmaratonille on 2:05 ja jotain sekunteja päälle. Valmisteluihin kuului runsas nesteen juominen ja lepäily edellisenä iltana. Hyvin nukutun yön jälkeen aloitin aamun isolla puurolautasella ja jugurttiin sekoitetulla myslillä sekä banaanilla. Päivän mittaan join reilun litran verran vettä ja iltapäivällä valmistin puolisen litraa urheilujuomaa, jonka nautin rauhalliseen tahtiin puolisen tuntia ennen juoksua. Tankkaus ilmeisesti onnistui hyvin sillä vessassa joutui käymään monta kertaa viimeisen tunnin aikana. Ennen lenkkiä tyypillinen hetki juoksutavaroiden metsästystä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja lopulta lievästi pelonsekaisin tuntein ulos alkulämmittelujä tekemään.

Itse juoksu lähti rullaamaan oikein hyvin heti alusta lähtien. Alussa semmoista lievää kankeutta oli niinkuin aina mutta hyvät alkulämmittelyt ovat omiaan näitä poistamaan. Juoksu tuntui sen verran hyvältä, että pidin n. 5:20 tahdin alussa joka kiihtyi kyllä 5-6km kohdalla, jonka jälkeen hölläsin vähän vauhtia, ettei puhti lopu kesken. Kerran 7km kohdalla joutui käymään pissalla mutta muita pysähdyksiä ei lenkin aikana sattunut. Pitkillä lenkeillä mulle aina tulee pientä taistelua viimeistään siinä 14km kohdalla jalkojen kanssa. Se on hyvä, että tämäkään kerta ei poikennut perinteistä. Kuitenkaan mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa taistelua ei ollut vaikka ei tuo 21.1km mitenkään helppo lenkki ollut. Tässä statistiikkaa lenkiltä:

Vanha puolimaraton ennätys parani yli 13 minuutilla. Endorfiinitaso oli kyllä huipussaan ja joutui ehkä vähän tunteilemaankin siinä lenkin päättyessä. Ainakin siihen asti kun huomasin, että avaimet ovat jääneet kotiin ja ovi lukossa.

Mukava yllätys Finntriathlonilta

Tulipahan tämän päivän kuntopyöräsessioon draivia lisää, kun biisiä vaihtaessa huomasin, että oli tullut sähköpostia Finntriahlonilta jossa he ilmoittivat, että olivat valinneet tämän blogin heidän treeniblogien joukkoon! Upeeta ja varmasti taas vähän lisää motivaatiota harjoitteluihin! Tarkoitus on aina alkuviikosta lisätä blogiteksti edellisen viikon harjoitteluista. Tässä tämän päivän treenistä:

Hyvää vk-loppua kaikille!

Taustaa ja aikuisiän herätys.

Tässä hieman taustaa itsestäni. Nimeni on Sami Silto ja olen 35-vuotias 3 lapsen isä Kotkasta. Lapset ovat 7, 9, ja 13-vuotiaita nuorimman ollessa tyttö ja vanhemmat poikia. Pituutta löytyy 195cm ja painoa tällä hetkellä aika tarkkaan 100kg. Olen aika pitkälti ollut sekatyöläinen elämäni ajan. Hommia on tehty Hesburgerin kassalta, Makuunin myymäläpäälikön ja Lidl:n apulaismyymäläpäälikön kautta valoteknikoksi ja varastomieheksi/ahtaajaksi satamaan. Tällä hetkellä teen ahtaus- ja varastomiehenhommia sekä harvemmin valoteknikon hommia. Elokuvat ovat yksi intohimoistani ja se näkyy ainakin dvd- ja blueray kirjaston kattavuudessa.

Urheilullinen tausta on suhteellisen vaatimaton. Asuin lapsuuden ja nuoruuden viiden lapsen perheessä ja lapsuus ja nuoruusvuosina lähinnä seurailin sivusta isoveljeni moninaisia harrastuksia ja menestystäkin niissä. Joskus 15-kesäisenä kaveriporukan ja isoveljen innostamana mentiin juoksemaan ensimmäistä kertaa 5km läheiselle pururadalle vapaa-ajalla ja siitä juoksuharrastus sai alkunsa. Ensimmäinen vitonen meni lähinnä kävellessä ja tulevilla kerroilla jätin kävelyä vähemmälle, kunnes ensimmäinen juostu 5km oli saavutettu. Juoksu on säilynyt osana elämää enemmin ja vähemmin koko elämäni siitä lähtien. Nuoruusvuosina ystäväni Mikan kanssa kisattiin 5km. aika-ajoja legendaarisella K-vuoren pururadalla ja kellotettiin aika kovia aikojakin siellä. Mikan ennätys taisi olla 19:57 ja oma 20:35. Nykyään jään minuutteja tuosta, mutta onhan tässä ikääkin tullut ja hyviä tekosyitä sen mukana roppakaupalla.

Aikuisiän uusi herätys liikunnallisuuteen tapahtui vuosi sitten. Olin saattanut itseni fyysisesti aika huonoon jamaan ja liikakiloja oli tullut sen verran, että se jo näkyi vartalossa. 2012 painoin lähemmäs 120kg ja en ollut pitkään aikaan kunnolla harrastanut mitään liikunnallista. Vuoden vaihtuessa tein sitten itselleni lupauksen fyysisen ryhdistäytymisen osalta. Aloitin ensimmäiset lenkit tammikuussa ja kyllä tosiaan huomasi että homma on lapsenkengissä:

Lenkin jälkeen fiilis oli melkoinen. Jalat aivan hajalla ja monta päivää lepoa, mutta samalla se vanha endorfiinihimo alkoi nostaa päätään ja viemään mennessään.

Juokseminen jatkui läpi alkuvuoden, mutta ei ilman takaiskuja. Itseasiassa minusta tuntuu, että tänä vuonna (johtuen ehkä iästä ja suhteellisen nopeasti nousseesta harjoitusmäärästä) on ollut eniten vastoinkäymisiä, lähinnä jalkojen kanssa. Ensimmäiset ongelmat tulivat maaliskuussa, kun sain kramppeja pohkeisiin öisin ja juostessakin. Kävin silloin uimassa pari kertaa ja kävelylenkeillä myös muutaman kerran. Todellinen pommi tipahti kuitenkin kesäkuun loppupuolella pitkän lenkin aikana:

Harvemmin on samankaltaisia endorfiinipöllyjä ollut kun tuon lenkin aikana. Tuntui kuin olisi pilvien päällä juossut ja jalat toimivat kuin mitkäkin koneet. Valitettavasti lenkki loppui lyhyeen kun vasempaan pohkeeseen tuli aivan jäätävä kipu. Sen verran oon kramppeja saanut, että tiesin ettei siitä ollut kyse vaan jostain pahemmasta. En vieläkään oikein tiedä mistä oli kyse, ehkä jostain lihasrevähdyksestä tms. mutta se pakotti minut jättämään juoksun vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi. Muistan kävellessäni kotiin tuolta lenkiltä soittaessani tyttöystävälle vannoneeni, etten lannistu tästä takaiskusta.

Korvasin tästä eteenpäin juoksun uimisella ja pyöräilyllä ja kahden kuukauden aikana molemmista lajeista tuli hyvinkin miellyttäviä ja antoisia. Juostessani elokuussa ensimmäisen 5km lenkin hammasta purren pohjevaivan kanssa en jättänyt näitä uusia lajeja vaan lisäsin ne viikko-ohjelmaani. Tällä kaavalla mentiin eteenpäin kunnes isoveljeni soitteli ja haastoi minut ensi vuoden 2013 Finntriahtloniin. Ajatus alkuaan kuulosti ehkä vähän liian isolta, mutta suhteellisen nopeasti se lisäsi aikamoisen höyryn mun treeneihin. Tässä esimerkkiä elokuun treeneistä:

Tällä hetkellä vuoden vaihtuessa on siis täysi höyry päällä peruskestävyyden parantamiseksi juoksussa ja pyöräilyssä. Uinnissa on tekniikan kanssa paljon tekemistä, mutta edistystä on siinäkin tapahtunut viime kuukausina. Pitkissä lenkeissä parhaita tuloksia on ollut 16:93km aikaan 1:28:19 ja lyhyemmällä matkalla:

Uinnissa 2km on mennyt aikaan 38:20 25m altaassa ja fillaroinnissa taistellaan 30km/h vauhdin ylläpitämisessä. Fillaroinnissa selkeesti tarvii tehdä suurin määrä duunia kesän koetosta varten. Maantiepyörä on vielä hankkimatta, mutta toivottavasti semmoisen saan hankittua ennen kuin lumet sulaa ja kelit alkaa olemaan kohdallaan sitä varten.

Olen myös omin rauhallisin askelein pyrkinyt mukauttamaan elämäntapojani enemmin suotuisaksi urheilulle. Olen aina ollut aivan hillitön ja kontroloimaton makean syöjä, joten syyskuussa tehty päätös jättää kaikki herkuttelu pois oli hyvinkin haastava mulle. En kuitenkaan ollut kauheasti stressanut makeansyönnistä aikaisemmin ja nyt tuntui hyvältä tehdä tälläinen askel. Siinä ehkä suurin syy onnistumiseen, omilla ehdoilla eteenpäin meneminen ja halu kehittyä. Ensimmäiset viikot taisteltiin, mutta nyt siitä on jo tullut osa mun arkea. Olen myös pyrkinyt lisäämään hedelmien ja vihanneksien määrää ruokavaliossani ja ottanut palauttavat juomat käyttöön tehokkaaseen palautumiseen treeneistä.

Tälläisillä eväillä lähdetään painimaan kohti 2013 Finntriahlonia heinäkuussa. Ensimmäinen välietappi on kuitenkin Helsinki City Run toukokuussa, jossa mitataan puolimaratonin vauhti. Edellisestä kilpailupuolimaratonista onkin jo kulunut aikaa (2004 juoksin Haminan puolimaratonin aikaan 2:05 ja risat) ja toivottavasti parannusta siihen ainakin on luvassa.

Anteeksipyynnöt tuhottoman pitkästä ensimmäistä kirjoituksesta. Paljon hyvää mieltä, intoa ja terveyttä kaikkien liikunnallisiin suorituksiin vuonna 2013!