Rantapyörän ryhmälenkki, HCR:än peruutus ja kilsan pohjat altaassa!

Rantapyöräyhdistyksen kevät/kesäajot!

Tiistaina tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa ryhmäajoon, kun paikallinen Rantapyöräyhdistys aloitti kolme kertaa viikossa tapahtuvat kuntolenkit. Tiistaisin ajetaan vähän reilumpi tempoinen (n. 30-35km/h) vauhtiajo, torstaisin rauhallisempi (n. 25km/h) kuntoajo ja sunnuntaisin 2.5-3 tunnin matka-ajo (n. 25-28km/h). Tiistaiselle lenkille kokoontui jopa 16 pyöräilijää, mikä taitaa olla Rantapyörän uusi ennätys. Päätettiin kokeilla nk. telaketjumuodostelmaa, jossa mennään pari jonossa ja oikealla puolella kärjessä oleva hyppää aina vasemman puolen kärkeen ja siitä johtopaikan vaihtuessa automaattisesti hivuttautuu jonon hännille ja sieltä taas hyppää oikeanpuolimmaiseen jonoon hännille.

eli siis näin!

Oli todella mielenkiintoinen ja innostava kokemus ajaa ryhmässä. Ei mennyt kauaa, kun telaketju alkoi muodostumaan ja toimimaan jotenkin järkevästi. Välillä hirvitti ohittelevat autot, mutta nopeasti siihenkin tottui. Tommoisen letkan ohittaminen on vähän kuin rekan ohittaisi, paitsi ettei me tietysti ihan niin kovaa mennä :P Mulla tuli kotimatkoineen yhteensä 64km lenkille mittaa. Telaketjuilu mentiin 28.5km/h keskarilla ja täytyy sanoa, että menipä helposti tollainen vauhti ryhmässä ajaen. Koko ajan tuntui, että joutui jarruttelemaan vauhtia. Innolla odotan tiistain nopeita lenkkejä, katsotaan käykö siellä jo matkavauhti hirvittämään. Kuulemma keskarit menivät jo loppukesästä 37km/h paremmalle puolelle. Sitä vauhtia ei kyllä yksin montaa sekuntia jaksa :P

Urheat Rantapyöräläiset kelistä riippumatta telaketjuilevat autoilijoiden kiusaksi pitkin Hurukselantietä.

Helsinki City Run

Päätin eilen illalla olla osallistumatta Helsinki City Runiin tänä vuonna. Konsultoin lääkäriveljeä ja hänen mielestä vaikka akilles lähtisikin parantumaan nyt äkisti niin ei ole järkevää juosta kahden viikon päästä puolmaratonia. Nyt kun on rypenyt tän päätöksen kanssa viimeiset pari viikkoa niin on pieni helpotus, kun se tuli tehtyä. Yritän saada maanantaina ajan lääkärille ja katsotaan jos saisin kalasteltua itselleni kortisonipiikin jos siihen on tarvetta ja se edistäisi parantumista.

Nyt vaan peukut pytyyn, että saisi tämän vaivan hoidettua pois ja saisi taas juoksun ohjelmaan takaisin. Voin sanoa, että ikävä on jo! Mitä veljellenikin sanoin, yritän positiivisesti nyt suhtautua tähän vaivaan. En usko, että olisin keskittänyt aikaa niin paljon fillarointiin ja uintiin jos mun juoksutreenit olisi mukana treeniohjelmassa. Toivotaan, että kun jalka tulee kuntoon en huomaa taantuneeni puoli vuotta taaksepäin treeneissä :/

Kilsan pohjat!

Uinnista tuli sellaisia ilouutisia tällä viikolla, että tekniikkaryhmästä on ollut selkeästi konkreettista hyötyä mun uintivauhdille. Olin maanantaina altaassa ja päätin kokeilla miltä kilsan vauhti tuntuu suht rennolla vedolla ja pyrkien oikeaan tekniikkaan. Kun ensimmäiset 550m oli takana, huomasin että nyt on mahdollisesti enkka-aika tulossa. Siitä eteenpäin hiukan kiristin vauhtia ja viimeiset 100m vedettiin urku auki. Loppuaika oli 18:31 mikä taitaa olla kuutisen sekuntia vanhaa ennätystä parempi. Varmasti jos alusta asti ottais vähän kovemman vauhdin niin tuosta saisi lisääkin sekunteja pois. Toivoisin, että saisi puhkaistua itsensä tuonne 17 minuutin puolelle tänä keväänä/kesänä. Harvemmin tulee enää ennätyksiä tehtyä, joten tälläiset kyllä piristää päivää ja treenausta.

Keskiviikkona oli sitten tekniikkaryhmän treenit aiheena rintauinnin käännös ja hypyt, jokaisen triathlonistin ykköstreeniaiheet! :P Eilen kävin vielä soolouinnilla. Siellä kokeilin ensimmäistä kertaa vähän "oikeampaa" uimaharjoittelua. Mulla oli alku- ja loppulämmittelyt ja vetäsin 10 x 100m vetoja n. 1:51 ajalla ja 8sek. palautuksilla. Vauhti tuntui sopivalta ja pysyin hyvin tuon 1:51 vauhdissa, aika usein itseasiassa tuli enemmän kuin tuo 8sek. venailua. En tiedä sitten tarkoittaako se, että pitäisi muutamalla sekunnilla tipauttaa tuota satasen tavoiteaikaa. Noh, oli kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua mun nyt kohta vuoden jatkuneeseen yksitoikkoiseen uintitreeniin.

Uutta kirjallisuutta

Posti ilahdutti tällä viikolla parilla uudella kirjalla, jotka tilasin. Ensimmäinen on Joe Frielin "Your Best Triathlon" ja toinen ihanan Chrissie Wellingtonin "Life Without Limits". Mulla on vielä "Born to Run" kesken, joten nää todennäköisesti saa odottaa aikaa kun ulkona on niin lämmin, että voi takapihalla lueskella kirjaa rauhassa ja nauttia auringonpaisteesta. HAH! Niinku sellanen kesä olis edes tulossa. Mulla alkaa usko loppumaan tän kevään kanssa. Aivan uskomatonta shaissea ollut tää loputtoman pitkä Game-of-Thrones-talvi! Yhtään lämmintä päivää ei oo vielä ollut ja lämpötilä ei ainakaan Kotkassa oo kertaakaan noussut yli seitsemän asteen. WTF, kevät?!?!?? Joo, facebookin puolella onkin enemmän kuin tarpeeksi ollut mulla avautumista tän kelin suhteen. Mutta onneksi on sentään lumet jo sulaneet ajoteiltä ja hiekat pöllytetty niin, että voi hyvällä omallatunnolla myllytellä Madonnalle menemään.

Hyviä treenejä kaikille ja nauttikaa jos ootte kaikinpuolin terveenä ja jos ette ole niin keskittykää siihen, mitä voitte tehdä, se on tän blogistin oivalluksia treenauksen saloihin.

Suomimiehen kuntotesti ja vajaa sata päivää Finntriathloniin!

Nyt on taas paljon kirjoitettavaa. Ei pitäis pitää näin pitkiä taukoja blogikirjoitukseen, mutta tää viikko on mennyt niin älyttömän nopeasti, ettei oikein ole aikaa löytynyt summailuun. Tai siis en ole varannut aikaa sille, tekosyitähän noi "liian kiire" -selitykset aina on :P

Suomimiehen kuntotesti

Kävin eilen Kotkan torilla tekemässä Suomimiehen kuntotestin. En ole tuollaista kehonkoostumusmittausta koskaan tehnyt, joten oli hyvin mielenkiintoista saada analyysia omasta kehosta. Testi koostuu kolmesta eri testistä. Ensimmäinen on puristusvoima, toinen on kehonkoostumusanalyysi ja kolmantena kestävyyskunnon arviointi. Sen enempää mittaustapahtumaan menemättä tässä on hieman tuloksia joita minulle tuli.

Puristusvoima: 

58, joka on hieman ikäluokkaani keskivertoa parempi. Enpä hirveästi tuota yläkroppaa olekaan treenannut, joten se oli hyvin odotettavissa oleva tulos.

Kehonkoostumus:

Pituus 195 cm
Paino 98.2 kg
Painoindeksi (kg/m2) 25.8
Vyötärönympärys 86 cm
Rasvaprosentti 17.3
Lihasmassa (kg) 46.1
Viskeraalirasva VFA (cm2) 124
Kuntoluokka (1-5) 3
Lihas-/rasva-arvio: Keskiverto

Kestävyyskunto:

Liikunta-aktiivisuus (1-4) 4
Kestävyyskunto (ml/kg/min) 58
Kuntoluokka (1-7) 7
Kestävyyden arvio: erinomainen

Lopullinen kehonkuntoindeksi mulla oli (arviolla -5 - +5) +2.45 ja kokonaisarvio: hyvä, kommentilla: Liikunta- ja ravintotottumuksesi ovat todennäköisesti hyvässä tasapainossa terveytesi ja hyvinvointisi kannalta. Jatka samaan malliin.

Jos olisin vuosi sitten saman testin tehnyt olisi tulokset olleet jotain aivan muuta. Silloin painoa oli vielä lähemmäs 115kg ja aktiivisuus ei ollut kyllä mitään kehuttavaa, vaikka olinkin tähän urheiluputkeen jo hyvin päässyt silloin. Ylipainoa mulla on vielä hiukan. 195cm mun ikäiselle miehelle normaalipaino pitäisi sijoittua 71.1. - 96.3kg väliin. Viskeraalisen rasvan määrä mulla oli myös yli tuon suositellun 100 cm2, joten tällä saralla riittää vielä duunia. Pitää kesän jälkeen tehdä uusi testi ja katsoa onko taas edistystä tapahtunut.

Sen verran vielä summausta, että ei tämä vajaa puolitoista vuotta ole mikään äärimmäisen helppo tie ollut. Paljon kovaa duunia ja loukkaantumisia ja kaikenlaista taistelua. Mutta ilokseni olen huomannut, että olen pystynyt pitämään terveen ja joskus vähemmin terveen innostuksen yllä liikkumiseen ja itseni kehittämiseen kuntoilijana. Sanomattakin selvää, että nykykunto on paras ja palkitsevin asia kaikesta kivusta, särystä ja kyynelistä mitä olen puolentoista vuoden aikana vuodattanut.

Vajaa 100 päivää Joroisten koetukseen!

Kauhukseni huomasin tällä viikolla, että päivät alkavat käymään vähiin Finntriathlonin kanssa. Sadan päivän rajapyykki meni rikki. Tässä hieman lajikohtaista arviota nykytilanteesta.

Uinti

Uinnin tekniikkaryhmä alkoi pääsiäisenä. Se on ollut erittäin tervetullut lisä mun uimaharjoitteluihin. En ole koskaan ollut vastaavassa ohjatussa liikuntaryhmässä mukana. Hyvin helposti pääsin treeneihin sisälle ja kaksi valmentajaamme ovat kyllä ensiluokkaisen hyvin ja selkeästi käyneet kohta kohdalta vapaauinnin tekniikkaa ja harjoittelua. Olen varma, että tästä poikii paljon hyötyä mun uintivauhtiin ja uinnin helppouteen, varsinkin kun tekniikkaharjoitukset on ohi ja pääsen varsinaiseen Masters-ryhmään myllyttämään harjoituksia. Uinti vauhti mulla on jo tällä hetkellä alle mun Finntriathlonin tavoitevauhdin. Uinnin tavoite mulla on 40min vaihtoineen ja ilman märkäpukua mennään jo alle 37 minuutin altaassa.

Märkäpukukin on valittu. Hyvän ystävän kautta valitsin Makon märkäpuvun, joka ei ole mikään kauhean iso ja tunnettu merkki, mutta kuitenkin laadukas ja varmasti alalla tulevaisuudessa kasvava. Makon puvuista mulle on tulossa heidän lippulaiva malli Extreme. Tulen tottakai tänne hetimiten, kun pääsen testailemaan kirjoittamaan arviota ja kertomaan tarkemmin miten päädyin tähän.

Pyöräily

Pyöräilyssä mennään jo kovaa vauhtia maantieharjoituksia. Ollaan Madonnan kanssa menty pitkin maita ja mantuja ja useamman sata kilometriä. Ei voi oikein sanoin kuvata vauhdin helppoutta ja polkemisen iloa noin mahtavalla maantiepyörällä. En tiedä kuinka paljon tuo minun koko talven kestänyt fillarointi töihin läpi lumen, kylmän ja tuulen on edesauttanut tuota polkemisen "helppoutta", mutta ison osan lasken kyllä silti tuon pyörän laadun ansioksi.

Ensi viikolla alkaa Rantapyörä yhdistyksen kuntojaoston ryhmälenkit, joita olen vesi kielellä odotellut. Viikkolenkkejä on kaksi: nopeampivauhtisempi ja enemmin kuntoilijoille tarkoitettu n. 25km/h vauhdin lenkki. Olen lupautunut kesän aikana olemaan yksi kuntoryhmän vetäjistä. Meillä on ryhmäajon koulutus huomenna sunnuntaina. Joten jos halua ja intoa on tulla mukaan lenkeille niin muhun voi ainakin ottaa yhteyttä tai sitten seurata ilmoittelua Rantapyörän nettisivuilta tai facebookryhmästä.

Vedin muuten Madonnalla viikko takaperin 100km rullailun, josta muodostui yksi kovimmista treeneistä jota olen nyt triathlon aikana tehnyt. Olen yhden 100km rullailun tehnyt aikaisemmin ja silloinkin vedettiin mies aika piippuun mutta nyt mentiin jo aika hämärän rajamaille. Lähdin vetämään aivan hurjaa vauhtia alussa (n. 45-46km/h keskaria, pitää muistaa että rullilla ei ole kitkaa eikä ilmanvastusta niin tuon vauhdin ylläpitäminen on huomattavasti helpompaa kuin maantiellä) ja huomasin n. 60km kohdalla, että paukut alkaa olemaan käytetty. Niinkuin aikaisemmallakin kerralla otin pienen (1-2min) tauon 15min. välein, jotta pystyin tankkaamaan urheilujuomaa ja vettä. Rullien päällä en pysty juomaan, koska pyörä lähtee alta, jos otan toisen käden tangosta irti. 60km jälkeen joka kerta oli vaikeampaa ja vaikeampaa vetää seuraava 15-minuuttinen. Viimeinen setti meni jo hämärän rajamailla. Pyörä meni rullilla aikamoista siks-sakkia ja on suoranainen ihme, etten lipsahtanut rullilta pois. Jouduin myös ravistelemaan ajoittain päätäni, kun silmissä alkoi sumenemaan. Viimeiseen 500m. asti en ollut varma pystynkö vetämään loppuun asti mutta tulihan se 100km onnellisesti täyteen ja aikaa suoritukseen meni 2:16:39. Suorituksen jälkeen kroppa oli puolentunnin ajan jossain ihmeellisessä shokkitilassa, jossa oksetti ja oli kylmä ja hiki samaan aikaan. Terveellistä toimintaa! Suosittelen!

Tässä Madonnan kanssa aamulenkillä torstaina Laajakosken sillalla :)

Juoksu

Juoksuun en kommentoi muutakuin, että ennen akillesjännevammaa olin helposti alle 1:50 puolmaratonvauhdissa. Tämän hetkisestä kunnosta ei ole mitään kuvaa, kun en ole tuon vamman vuoksi päässyt yli 4 viikkoon nyt juoksemaan. Näyttäisi vahvasti siltä, että joudun vakavasti harkitsemaan HCR:n peruuttamista, joka häämöttää jo kolmen viikon päässä :/ Tämä on mun tämän hetkisen treenauksen vakavin ongelma ollut. Toivotaan, että tuo lähtisi piakkoin korjaantumaan, että pääsisin juoksemaan lumettomalla ja jäättömällä tiellä (mitä en ole vielä tänä vuonna päässyt kertaakaan tekemään).

Tässä taas tämänkertaiset jorinat :P

Pohdintoja syvistä vesistä...

Syvissä vesissä ollaan nyt menty tässä reilun viikon verran. Jotenkin tuntuu, että nää vastoinkäymiset voisivat pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Varoituksen sanana tää blogiteksti on varmaan enemmin tai vähemmän nillitystä :P

Juoksusta

Aluksi vaikka tästä mun akillesjänteestä. Olen nyt viikon verran syönyt tulehduskipulääkekuuria rauhoittaakseni jännettä. Minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut, siis täysin sama tilanne on ollut jalassa koko kolmen viikon ajan, jonka olen jalkaa lepuuttanut juoksematta. Tää on kyllä ollut hyvinkin turhauttavaa varsinkin, kun juoksu oli näistä kolmesta triathlonlajista mulle se mielestäni parhaiten sujuva. Kävin turhautuksissani juoksemassa keskiviikkona 2km ja oli aika euforinen fiilis. Kokeilin mun uusia Newton Distance kenkiä ja tuntui kuin olisi sammaleella juossut ja kuin itsestään meni alle 5.00min/km vauhtia. Akillesjänne kyllä muistutti itsestään. Tästä intoutuneena seuraavana päivänä juoksin rauhallisen reilun viiden kilsan lenkin ja silloinkin tuntui mahtavalta juosta pitkästä aikaa. Ensimmäisen kilometrin aikana akillesjänne muistutti itsestään, mutta sen jälkeen ei tuntemuksia ollut. Tästä voitonriemuisena ajattelin jatkaa juoksua, mutta eilen ja tänään akilles on ollut selvästi kipeämpi kuin ennen näitä lyhyitä juoksulenkkejä. Tästä voisi tyhmempikin päätellä, että mun pitää jatkaa jalan lepuuttamista. HCR on tasan neljän viikon päästä, joten aikaa lepuuttamiselle ei oikein olisi. Todella raivostuttava tilanne.

Uinnista

Pääsiäisenä mulla alkoi kauan odottamani uintiharjoitukset. Tässäkin tuli mukavasti kylmää rättiä naamaan, kun edellisenä iltana mulla oli selkeästi flunssainen olo. Aamulla olo oli myös heikko, mutta koska oon odottanut tätä niin kauan en aikonut jättää pikkuflunssan takia ensimmäisiä harjoituksia väliin. Harjoitukset menivät erittäin hyvin ja tuntui että heti ensimmäiseltä tunnilta sai mukaan kaikenlaista uutta. Valitettavasti mukaan tuli myös paljon pahempi flunssa, joka kaatoi minut sängynpohjalle koko pääsiäiseksi ja missasin seuraavat kaksi uimaharjoitusta. Olin tällä viikolla alkuviikon pois duunista myös flunssan vuoksi, mutta keskiviikkona olin jo pelikunnossa, jolloin myös sen 2km juoksun tein ja illalla taas uintiharkat.

Pyöräilystä

Pyöräilystä sen verran, että pääsiäistorstaiaamuna mun työhevosesta Nakamurasta oli kumi puhki, jonka korjasin ja töistä lähdettyäni sitten pyörästä meinas takapyörä lähteä kokonaan irti ajaessani. Siinä oli mennyt jokin laakeri tms. keskeltä rikki, jota en itse osannut korjata. Vein sitten pyörän huoltoon ja työmatkafillaroinnit olen hoitanut Madonnalla, josta myös kumi puhkesi heti alkutuimaan, varmaan johtuen sepelistä, jota löytyy vielä pyöräteillä enemmin kuin tarpeeksi. Onneksi tätä paikkausharjoitusta on tullut talven aikana ihan tarpeeksi, joten tämänkaltaiset operaatiot ei kauaa vie enää. Onnistuin tosin Madonnan venttiilin kanssa sähläämään niin, että siitä lähti koko ajan vähän ilmaa ja luulin kumin puhjenneen uudestaan tai paikanneeni sen huonosti. Nää jutut menee kyllä siihen ohjenuoraan, jota oon koko elämäni ajan tunnollisesti ja ahkerasti noudattanut: "kantapään kautta".

Loppukaneettina

Tällä viikolla töissä sitten tästä kaikesta vähän synkkyyden vallassa kuuntelin Competitor Radion podcastejä. Kaikille juoksu- ja triathlonintoisille aivan must kuunneltavaa. Täällä on Ironman voittajien ja häviäjien mahtavia haastatteluja ja kaikkea laidasta laitaan kestävyysurheilun maailmasta. Kuuntelin toiseksi uusinta podcastiä, jossa haastatelitiin nuorta amerikkalaista juoksija-triathleettia Lukas Verzbicassia, joka vielä vuosi sitten oli yksi amerikan juoksulupauksia. Hän taisi olla harvoja alle neljän minuutin mailin alittaneita juoksijoita. Hän sai juoksijoiden arvostelua päälleen, kun siirtyi juoksusta takaisin triathloniin, koska katsoi saavansa myös juoksuun parhaan hyödyn triathlonharjoittelun kautta. Viime kesänä sattuneella pyöräilylenkillä Lukas suistui tieltä ulos ja hyvin vakavasti satutti selkärankansa. Lääkärit sanoivat hänen vanhemmilleen, että on hyvin todennäköistä, että hän ei koskaan enää kävele. Sen enempää hommaa paljastamatta kuunneltuani Lukaksen ihmeellisen tarinan, jotenkin omat vaivat ja ongelmat eivät tuntuneetkaan niin hurjilta.

Mun lempitriathleetti jakoi facebook sivullaan tämän kuvan, näillä fiiliksillä mennään huhtikuuhun ja toukokuuhun. Tsemppiä kaikille ongelmista kärsiville, EI LUOVUTETA! <3

Body Geometry Fit mittaus Porvoon Pyöräkeskuksessa!

Nyt on takanapäin Body Geometry Fit mittaus Porvoon Pyöräkeskuksessa eilen aamulla. Tässä vähän ajatuksia ja selostusta tapahtuneesta.

Saavuimme Mintun kanssa jo aamukahdeksalta Porvooseen ja täytyy kyllä myöntää, että ulkoapäin ei Porvoon pyöräkeskus kovin kummoiselta näytä. Rakennus tuntuu kovia käyneen ja sitä melkein ihmetteli, että mikähän paikka tämä oikein on, kunnes pääsi sisälle ja ymmärsi kuinka täysverinen pyöräliike on kyseessä. Valikoimaa ja tarviketta löytyy aivan hurjasti ja sen päälle vielä asiantuntemusta ja hyvää asiakaspalvelua. Tämän suhteen kyllä täyden kympin liike ja suosittelen paikanpäälle käyntiä kaikille pyöräintoilijoille.

Itse BG-fit oli mielenkiintoinen kokemus. Homma aloitettiin haastattelulla, jossa kartoitettiin pyöräilyhistoriaa ja kaikenlaisia loukkaantumisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet johtaa jalkojen tai käsien epätasapainoon tai pituuseroihin (murtumat yms.). Haastattelun jälkeen tsekattiin ensimmäiseksi istuinluiden leveys istumalla käyttöön tarkoitetulle geelityynylle. Leveyttä mun istuinluilla on sen verran, että nykyinen satula on aivan liian kapea. Meillä oli testisatula käytössä tuon mittauksen ajan ja se kyllä tuntui huomattavasti paremmalta kuin nykyinen kapea satula.





Tämän jälkeen ryhdyttiin mittailemaan venyvyyksiä jaloissa jotta tiedetään mitä asentoa ei pyöräillessä tule ylittää. Sen jälkeen sain ensimmäistä kertaa hypätä Madonnan selkään uusilla pyöräilykengilläni. Ensimmäiset pyöräilykenkäni ovat Specializedin S-Works Road. Kokeilin muutamia eri kenkiä ja nämä tuntuivat sopivan parhaiten jalkaan. Lueskelin jostain, että kenkien tuntuma jaloissa on tärkeämpi kuin malliin ja hintaan tuijottaminen ja vaikkei nämä halvimmasta päästä olleetkaan niin heti jalkaan pistettyäni ne tuntuivat parhaimmalta.

Klossien kiinnittäminen polkimiin ensimmäistä kertaa sujui helpommin, kun pyörä oli kiinni telineessä, jossa ei ole mahdollisuutta kaatua. Tässä vähän videopätkää:

Tämän jälkeen siirryttiin sitten mittailemaan sopivaa korkeutta ja etäisyyttä satulalle ja tangolle ja niissä tehtiin jonkun verran muutoksia. Mm, videokuvassa näkyvät jarrukahvat nostettiin ylemmäs, jotta niihin on mukavampi nojata ja mitä tärkeämmin jarruttaminen on huomattavasti helpompaa nyt kun ne ovat ylhäällä. Tässä Mintun ottamia otoksia mittauksista:

Voin käsi sydämellä suositella varsinkin ensikertalaismaantiepyöräilijöille tämän kaltaista palvelua. BG-fit maksoi 160e, joten ilmainen palvelu ei ole, mutta rahanarvoinen. Oikea ajoasento on vaivojen välttämiseksi (kuuleman mukaan, enhän minä vielä mitään näistä tiedä käytännössä) hyvinkin olennainen osa kokonaisuutta ja kun sen tekee koulutuksen käynyt ammattilainen lopputulos on sitäkin varmemmin optimaalinen.

Kevätaurinkoa risukasaan...

Näin se kevät selkeästi alkaa tehdä tuloaan jos ilahduttavaa auringonpaisteen määrää seuraa. Mutta edelleen on kylmä ja lunta ja jäätä tiellä ja sepelihiekkaa ja kaikkea sitä mikä on tehny tästä talvesta jotenkin niin sietämättömän pitkän. Meiksi on ollut viimeiset päivät (varsinkin viime vk-lopun) aika syvissä vesissä. Mainitsemani akillesjänne vaiva ei ole hellittänyt ja itseasiassa mielestäni yhtään edes parantunut viimeisen kahden viikon aikana. Se tuntuu jotenkin kauhean turhauttavalta. Kaksi viikkoa lepoa juoksusta ja akillesjänne aivan samassa tilassa, kuin alussakin. Joskus tuntuu, että omat jalat on tehty lasista. Onhan mulla tosiaan tätä massaa vielä vajaa sata kiloa, joten tietysti se rasittaa enemmin kuin jollain heinäsirkalla. Silti jotenkin tuntuu kauhean epäreilulta, kun tämä nyt ei ole eka kerta kun tälläistä sattuu tässä vuoden sisään. Helsinki City Run häämöttää jo horisontissa ja nyt pitäisi niitä kovia kilometrejä saada alle, mutta Silton poika se vaan lepuuttaa jotain "jonninjoutavaa" tulehtunutta lihasta :/ Olen päättänyt hieman painoa pudottaa jos se vaikka ennaltaehkäisisi näiden juoksuvammojen syntymisiä.

Turhautumiseltani olen harkinnut juoksulenkkien tekemistä koska jänne ei tosissaan vaivaa niin paljon kuhan se lämpiää kilsan parin aikana. Järjen on pitänyt mukana kaksi asiaa. Toinen on se, että käsittääkseni akillesjänne kun oikeasti menee heikkoon happeen se tarkoittaa piiiiitkää taukoa juoksusta ja se ei kyllä houkuttele.

Toinen on mun uusi lempitreeni rullaillu. Ja tämä on se auringonpaisteen luoja risukasaan. Nyt kun rullaustekniikka alkaa olemaan hallussa ja sain vielä nopeus/kadenssimittariin, että nopeudet tulivat ilmi, homma muuttui astetta hauskemmaksi. Maanantaina vetäisin 30min rullailun, jossa keskinopeus oli reilu 46 km/h, huippunopeus reilu 60km/h :P. Hassua, että tavallaan vauhdin tuntu on hurja vaikka paikallaan siinä pysyy. Vielä kun saisi maantielle käännettyä tuota vauhtia edes sen +30km/h keskinopeuden niin olisin tyytyväinen. Tota rullausvauhtia en kyllä ikinä saa ulkona ellen aja tarpeeksi korkealta jyrkänteeltä alas ;)

Tänään oli sitten viikon haasteen vuoro. Tarkoitus oli vetäistä 100km rullilla, mikä tuntui hurjalta haasteelta mulle. Lähdin toteuttamaan haastetta 15min. sykleissä. Aina 15min. välein pysäytin vauhdin ja otin urheilujuomasta ja vedestä huikkaa ja silloin tällöin banaanin. En pystynyt vauhdissa ottamaan huikkaa sillä pyörä olisi lähtenyt alta siinä vaiheessa. Rullailu vaatii siis keskittymistä! Koko setin aikana pyörä "lipsahti" rullilta vain kolme kertaa, mikä oli mun mielestä ihan hyvä saavutus sillä loppuvaiheessa olin kyllä aika puhki. Tarkoitus oli pitää n. 40km/h keskinopeus, mutta eihän sitä malttanut hissutella. Ensimmäiset 15min vedin n. 36km/h keskivauhtia, mutta loput meni yli neljää kymppiä. Lopussa alkoi kyllä äijä olemaan aika puhki. Oli euforinen kaikkensa antanut olo kun päämäärään oli saavuttu ja lysähdin olohuoneen lattialle tasaamaan hengityksen. Luojan kiitos näille rullille, pelastitte mut mun masennuksen syövereistä!

Huomenna on jännä päivä, kun lähdetään Mintun kanssa roadtripille Porvooseen. Siellä olisi tarkoitus saada vihdoin ja viimein pyöräilykengät itselleni sekä tehdä nk. BodyGeometryFit -mittaus -> http://www.porvoonpyorakeskus.fi/body-geometry-fit Kirjoittelen mittauksesta kiinnostuneille blogiin.

Tekniikkarullien testailua ja ensimmäinen kerta Madonnan selässä!

Hei!

Tähän tälläinen pikapäivitys. Ensimmäistä kertaa tänään päätin testata Madonnaa ja tekniikkarullia. Olipahan aikamoinen homma saada pyörä pysymään rullilla. Aluksi se tuntui olevan melkein mahdotonta, mutta kun sai vauhtia vähän enemmän lisättyä homma alkoi luonnistumaan. Mulla ei ole vielä pyöräilykenkiä, joten ihan tavallisilla lenkkareilla vetäsin ton öbaut puolen tunnin setin. Tosin lukkopolkimilla ja ensimmäistä kertaa tekniikkarullilla ei välttämättä ole mikään kauhean järkevä yhdistelmä :P Tässä ihanan Mintun kuvaamaa materiaalia tekniikkarullailusta:

Tällä viikolla onkin tullut vihdoin ja viimein vähän kunnostauduttua pyöräilyn osalta. Melkein sata kilsaa jo plakkarissa vaikka vasta keskiviikko. Ehkä se pyöräilykin tästä vielä lähtee kehittymään.

Mulla on ollu vasemman jalan akillesjänne vähän kipeä ja olen jättänyt juoksun pois ohjelmasta siksi aikaa, kun se on parantunut. Juoksuun on kyllä tällä hetkellä aikamoiset poltteet, kun jalat tuntuu niin hyviltä. Pitää nyt purra hammasta ja antaa ton akillesjänteen rauhoittua ennenkuin lähden lenkkipolulle.

Kiitos kaikille lukijoille ja tsemppiä alkavan kevään treeneihin! Kuinka paljon teistä on tulossa Helsinki City Runnille toukokuun alussa?

5km ravi, kirjallisuutta ja fillarivarkaus!

Juoksut

Sunnuntaina yritin käydä vähän testailemassa Newtonin Distance -sarjan kenkiä, jotka ostin Goexpo messuilta. Pari huomiota tuli heti lyhyellä reilun 3km intervalli pölläyksellä, jonka jätin kesken näiden huomioiden vuoksi. Tätä kenkää ei selkeästi ole suunniteltu liukkaille ja talvisille keleille. Kenkä on rakenteeltaan hyvin kevyt verrattuna tottumiini Asicseihin ja tuuletus toimii kengissä sitä luokkaa, että pakkasella ei oikein tarkene juosta, kun jalkoja ja varpaita paleltaa. Toinen huomio oli, että vaikka lumessa kengillä pääsee eteenpäin niin heti, kun tuli jäätä alle kengät muuttuivat suorastaan vaarallisiksi. Kengät jäävät siis naulakkoon odottamaan tämän loputtoman talven päättymistä.

Tiistaina jätin iltavuoron jälkeen fillarin töihin lepäämään ja vedin 5km raivojuoksun. Edellinen 5km raivo lenkki tuli vedettyä marraskuun 13. 2012 ajalla 23:07. Ei mitenkään hirveän usein näitä tule vedettyä. En tätäkään lenkkiä lähtenyt juoksemaan 5km mielessä pitäen vaan vähän fiiliksen mukaan. Kuitenkin ensimmäisen kilsan väliaika kun räpsähti korviin 4:14 niin päämäärä tuli aika selväksi. Ekan kilsan jälkeen reitti on noin puolitoista kilsaa enemmin tai vähemmin nousua, joten siinä tuli pieni notkahdus, mutta loppu mentiin taas kovaa ravia. Tässä statistiikkaa mun 5km enkka-ajasta (poislukien tottakai mun nuoruuden myllytykset, kun vajaan 5km pururata, jossa paljon nousuja, tuli juostua 20:35. Tätä ennätystä lähden ensi kesänä metsästämään Karhuvuoren legendaariselle pururadalle).

Virkistävää tälläisiä lyhyitä raivolenkkejä ajoittain vetää. Seuraavana päivänä juoksin sitten töihin aluksi hitaasti ja lopussa vähän reippaammin. Kävin vielä torstaina pienen rauhallisen vitosen vetämässä upeana talvipäivänä. Siinä onkin tämän viikon juoksut. Mulla jäi tällä viikolla viikon pitkä pk-lenkki juoksematta. Syy tähän on mun vasemman jalan akillesjänne. Se on lievästi ollut kipeä ja hieman kosketusarka ja jokaisen juoksulenkin aikana viime ja tällä viikolla se on hieman aristanut alussa, mutta sitten juostessa rauhoittunut. Yritän nyt olla kaukaa viisas ja jättää jalan rasittamisen kunnes tuntuu, että akillesjänne olisi taas kondiksessa.

Uinnit

Kävin tällä viikolla pari kertaa uimassa ja molemmilla kerroilla vetäsin 2km setin. Kerroilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Maanantain setti oli tuskaista menoa. Kädet olivat jotenkin ihan puuroa ja rentous uinnista oli hyvinkin kaukana. Olen tosiaan uinut todella vähän ja se on kyllä vähän omaatuntoa soimannut. Onneksi parin viikon päästä alkava uinnin tekniikkakurssi tuo vähän valoa tähän pimeyteen. Lauantaina uinti oli taas täysin päinvastainen. Uinti tuntui aivan loistavalta ja meno oli vähintäänkin rentoa. Mukavasti loppua kohden lisäsin vähän tempoa ja ei tehnyt tiukkaakaan 39:07 aika. Nauratti ajoittain niin että vettä meni suuhun, kun lapset olivat mukana uimassa ja rata, jossa uin oli aivan pomppulautojen vieressä ja lapset tietysti saivat idean hypellä pommeja aina kun menen ohi :D

Kirjallisuutta

Ajattelin sanasen kirjoittaa aineistosta, joka mulla on lukemisen alla. Tilaan Juoksija- ja Pyöräily + Triathlon -lehteä. Niissä on kyllä ollut roimasti hyviä vinkkejä treeneihin ja mielenkiintoisia artikkeleja juoksun, triathlon ja pyöräilyn maailmasta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle.

Kirjat joita on enemmin ja vähemmin tullut luettua on Joe Frielin: The Triathletes Training Bible, Suuri Pyöräilijän Käsikirja ja Christopher McDougallin Born To Run. Kaikki on oivaa luettavaa ollut. Pyöräilijän käsikirja vaikuttaa hyvinkin kattavalta ja selkeältä kokonaisuudelta tälläiselle vihreälle aloittelijalle. Löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta hintaan 25e.

Ryöstö!

Keskiviikkona iltavuorosta päästyäni kymmenen aikaan illalla kävin Kotkansaaren Salessa hakemassa jotain iltapalaa itselleni ja hölmönä jätin pyörän lukitsematta kaupan ulkopuolelle. Kaupasta tultuani pyörä oli keretty varastamaan. Yritin kovasti vilkuilla ympärilleni josko varas olisi vielä näköpiirissa, sillä olisin kyllä juoksemalla lähtenyt perään ja sitten oltaisiin katottu kuinka hyvä kunto sillä fillarivarkaalla oikein on! :D

Kotiin päästyäni lähdin ulos autolla tutkimaan lähitienoita, josko pyörä olisi tullut vastaan, mutta noin tunnin etsinnän jälkeen luovutin ja päätin mennä kotiin nuolemaan haavojani. Ostin Nakamuran itselleni noin vuosi sitten 150e:lla, joten menetys ei ollut mitenkään kovin suuri, mutta kyllä se silti harmitti tietysti.

Pistin kuvan pyörästä facebookkiin ja tuntomerkit, josko se vaikka tulisi jollain vastaan. Siinä on muutamia tuntomerkkejä, joista yksinkertaisesti ei voi erehtyä. Seuraavana aamuna noin yhdentoista aikaa mulle silloin tuntematon kaveri soittaa ja sanoo, että oli nähnyt kuvan mun pyörästä facebookissa (muutamat kaverit olivat jakaneet kuvaa) ja ilmoitti löytäneensä fillarin n. 500m päästä siitä Salesta. Tässä todistimme siis sosiaalisen median voimaa :)

"Vieraissa" käynyt Nakamura talvisen oloisena työpaikan pihalla keskiviikko iltana ennen ryöstöä.