perjantai 10. toukokuuta 2013

Kuulumisia!

Terkkuja kaikille sängyn/sohvanpohjalta! Ei, nyt ei ole onneksi mitään haaveria sattunut vaan hyvin ansaittu täydellinen lepopäivä kaikesta treenistä. Jalat ja yläkroppa on kokenut kovia reilun viikon aikana ja päätin armahtaa ainakin jalkoja muutaman päivän. Oon reilu 400km myllyttänyt vappupäivästä lähtien ja se on mulle aikamoinen kilometrimäärä ja viimeistään toissapäiväinen Rantapyörän vauhtilenkki pisti jalat sellaiseen happeen, että parempi odotella että ne lihakset kasvaisi levossa, että uskaltaa taas lähtä pelotonin kyytiin myllyttämään. 

Uimakuulumiset

Nyt on uinnin tekniikkakurssi kahlattu läpi vaikkakin kolme kriittistä uintia jäikin valitettavasti väliin. Oppimatta jäi mm. liuku ja volttikäännökset, jotka ei mitään kauhean kriittisiä juttuja ole triathlonistille, mutta omaksi iloksi, kellottaessa omia ennätyksiä niistä olisi voinut olla paljon hyötyä. 

Mutta onneksi hätä ei ole tämännäköinen ja voin jatkaa opetteluja Masters ryhmässä. Näitä treenejä meillä on nyt kaksi ollut ja meno onkin ollut hyvinkin erilaista kuin tekniikkakurssilla. Uintimäärä on huima ja sessiokin kestää puolitoistatuntia. Ensimmäisellä kerralla oli aika paljon potkuvoittoista treeniä, joka ei todellakaan ole mun vahvimpia lajeja ja kun edellisenä päivänä tuli vedettyä +80km soolofillarointi oli potkut aika tehottomia ja happoisia.

Mutta erityisen kiitollinen olen tästä mastersryhmästä. Aivan varmasti siitä tulee olemaan paljon hyötyä mun uintitekniikan kehittymisessä. Näitä harkkoja on pari viikossa ja yritän näiden lisäksi vähintään kerran viikossa käydä soolouinnilla. 

Pyöräkuulumisia

Nyt on oltu jo polkemassa aurinkoisessa säässä ja melkein ajoittain kesäisessäkin säässä luojan kiitos. Vastatuuleen taistellaan ja myötätuulesta nautitaan, ryhmälenkeillä ei tuulista niin välitetä. Tässä pari fillarikokemusta kuluneelta viikolta. 

Otin lauantaina tavoitteekseni pyöräillä ensimmäisen +100km lenkin ja tein parhaani valmistautuakseni tankkaamalla ja mulla oli pari geelipussiakin mukana täydentämässä energiavarastojani. Yksi syy pitkään pyörälenkkiin oli myös samana päivänä juostu HCR, joka mulla jäi akillesvamman vuoksi väliin ja tänä päivänä vamma syletti enemmin kuin koskaan aikaisemmin. Töissä edellisenä päivänä painepesin Madonnan ja öljysin kuntoon ja ennen lenkkiä tietysti paineet renkaissa kohdilleen ja toiveikkain mielin kohti pitkää lenkkiä. 

Ensimmäiset 35km meni aika pitkälti suunnitelmien mukaisesti ja vauhtiakin riitti oikein hyvin, keskarin ollessa jossain 32km/h tienoilla. Tässä kohtaa kävi vastatuuli temppuilemaan ja taistelu alkoi. Saavuin jossain 45km tietämillä isoille peltoaukeille, jossa oli kovimpia kokemiani vastatuulia. Homma meni aivan toivottomaksi ja keskinopeus tippui johonkin 25km/h tietämille, jos niinkään nopeaksi. Noin 15km vastatuulta ja päästiin jonkinnäköiselle metsätiellä, jossa alkoi sitten tulla vastaan nousuja. Tässä vaiheessa jalat olivat aivan hapoilla ja tappiomieliala oli vallannut miehen. Eteenpäin mentiin kevyttä vauhtia ja yritettiin selvitä vaan jotenkin hengissä tältä reissulta kotiin saakka. Armahtava kumin puhkeaminen sattui n. 83km kohdilla ABC-majakan kohdilla. Katsoin että ulkokumiinkin oli tullut pienoinen reikä, joten päätin kutsua Mintun hakemaan mut tien laidasta ja paikata kumin kotona ja vaihtaa samalla ulkokumin. Tämä päivä on kyllä yksi mun all-time-low pointteja triathlontreenauksen saralla. Kaikki suoraan sanoen vitutti niin rankalla kädellä, että oli vaikeaa nähdä mitään positiivista. 

Toinen kokemus oli toissapäiväinen Rantapyörän ryhmälenkki nopeammassa ryhmässä. Karkasin töistä aikaisemmin ja fillaroin kohtaamispaikalle (n. 13km) jossa kymmenkunta ulkonäöltään suoraan Tour De Francelta teleportattua superurheilijaa odotti kammet kuumina lähtölaukausta. Täytyy sanoa, ettei mulla ollut aavistustakaan kuinka kovaa tällä lenkillä vedettiin. Alku tempaistiin reilu 40km/h haipakkaa ja heti alussa muutama luovutti leikin ja jättäytyi nk. perälautaan, joka on ihan mahtava lisä näihin nopeisiin lenkkeihin. Musta on kiva yrittää roikkua nopeassa ryhmässä minkä jaloistaan kerkiää ja sitten on kuitenkin pyöräilyseuraa takana jos jaloista loppuu jerkku. Jaksoin noin tunnin verran myllyttää tän kärkiryhmän mukana ja keskari oli tältä tunnilta lähemmäs 37km/h. Siinä vaiheessa kun saavuttiin Liikkalan "vuoristoon" meiksin jaloista alkoi paukut loppumaan ja Rantapyörän luottokaveriltani Teemulta samoihin aikoihin. Me muodostettiin oma kahden miehen "perälauta" ja tehtiin mitä pystyttiin. Lopulta kilometrejä tuli lenkistä yhteensä Madonnan mittarin mukaan 91.55km eli ensimmäistä kertaa menin yli triathlonin puolimatkan, mikä riemastutti mieltä kovasti :)

Ensi tiistaina meillä on 10km tempoajo Reitkallin maastossa, jota kovasti odottelen. Siitä tulee varmasti hauskaa. Näitä tempoja on muutamia pitkin kesää ja siinä onkin hyviä mittareita oman nopeuskunnon testaamiseen ja kehittymiseen. Raportoidaan sitten tiistaina miten pojan kävi :)

Juoksukuulumiset

Sitten tämä mun surullisen kuuluisa jalkatilanne. Suureksi ilokseni voin ilmoittaa, että VIHDOIN JA VIIMEIN mulla on ollut ensimmäisiä täysin kivuttomia tunnusteluja akillesjänteessä. Ensimmäistä kertaa kun huomasin edistystä tapahtuneen niin helpotus oli aivan valtava. Ette usko kuinka äärettömän turhauttavaa on ollut istua tän tilanteen päällä yli kahdeksan viikkoa. Nyt mulla on toiveita siihen että pääsen parin viikon sisällä taas juoksu-kävelemään jalan kanssa ja siitä sitten ehkä pieneen juoksukuntoon Joroisille. Kunhan nyt edes kahden tunnin puolmaraton ajan siellä saisin niin tämä harrastelija olisi tyytyväinen!

Tässä vielä kesäiset terveiset pihalta eilen :)


11 kommenttia:

  1. Mielestäni liuku on ihan tärkeä taito triathlonistille, saa sillä tavalla säästettyä energiaa, kun osaa liukua hyvin. Volttikäännöksen opettelua olen vältellyt.

    Melkosia keskinopeuksia vetelet fillaroinnissa.

    VastaaPoista
  2. Joo, tottakai vapaauinnin aikainen liuku on tärkeää myös triathlonistille :) ja sitä on tullutkin treenattua. Lähinnä tolla liulla tässä tapauksessa tarkoitin alkuliukua joka pongaistaan seinästä ja miten käsien ja pään asento mm. siinä menee. Tämä nyt ei ihan ykkösaihe triathlonistille ole.

    Ja ei noi mun pyöräilynopeudet sooloajoissa mitään kauhean nopeita ole. Nopeimmillaan 80km lenkissä oon tainnu n. 30km/h vauhtia menny. Joroisiin jos sais 32km/h keskarin, olisin tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä enemmänkin katsoa omia sykkeitä kun vauhteja, eikä väkisin painaa hapot jaloissa vastatuuleen. Tai siis ainakin pitää selkeä ero millon on PK ja milloin jotain reippaampaa. Eli jos on tarkoitus ajaa vaikkapa pitkä PK-lenkki niin ei se tee lenkistä yhtään huonopaa ajatko sitten 25km/h vastatuuleen vai 35km/h myötätuuleen. Ainoastaan pää toki jaksaa kovassa vauhdissa paremmin :) Olennaista kuitenkin on yrittää pysyä niillä sykkeillä kun harjoituksessa oli tarkoitus olla. Itse usein peitän nopeuden alkukeväästä ja pyrin ainoastaan ajamaan 'sopivan sykkeisiä' lenkkejä; on tavoite sitten 130 tai 180 keskisyke. Ja kyllä se vauhti sitten kesän mittaan aina on löytynyt ja lopulta uskaltaa siihen nopeusmittariakin vilkuilla...

      Poista
  3. Eli mun kannattais edelleen harkita sitä sykemittarin ostoa :) nyt kun märkäpuku on hankittu niin se voisi olla seuraava järkevä hankinta tähän harrastukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tänä keväänä vihdoin päässyt tuohon mitä Anonyymikin esittää eli fillaroidessa katselen ainoastaan sykettä ja kadenssia ja pyrin pitämään ne suunnitellulla tasolla. Kadenssi aina yli 85 ja jos ohjelmassa on peruskestävyyslenkki, niin sitten sykkeet alle 145, jne. Kilometrivauhdit analysoin vasta kotona tietskarin ääressä.

      Sykemittarin hankinnassa on nähdäkseni kaksi tietä: halvin malli, joka kykenee ainoastaan sykkeen mittaukseen tai sitten niin kallis malli että siihen saa GPSn ja kadenssimittarin lisälaitteena ja joka toivon mukaan mittaisi sykettä vedessäkin ainakin jos on märkäpuku päällä.

      Poista
  4. Itse tällä hetkellä fillaroinnissa kiinnitän huomiota tuohon kadenssiin, jonka yritän pitää siinä 85-90 tienoilla ja keskinopeuteen jonka yritän pitää 30km/h:ssa soololenkeillä. Ryhmälenkeillä tulee hitaammassa ryhmässä näitä pk-harjoituksia tehtyä.

    Sykemittariksi oon himoinnut Garminin Forerunner 910xt:tä, mutta veikkaisin kesän muiden menojen vuoksi jättäväni hankinnan vasta loppukesään-syksyyn. Se ei mulle ole ensisijainen hankinta, vaikka paljon hyötyä laitteesta onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin alkuun toki kunto ja vauhti paranee tekemällä mitä tahansa, mutta sitten kun on saavuttanut 'tietyn' pisteen, niin kyllä se vauhti vaan haetaan sieltä perus pohjan kautta. Eli täytyy olla se pohja, jonka päälle sitten sitä vauhtia rakentaa. Ja se pohja tulee juuri siitä PK-tekemisestä. Vaarana on jos vetää koko vuoden vaan samoilla sykkeillä (varsinkin liian kovilla sykkeillä), niin kroppa menee täysin jumiin ja kroasta ei saa mitään irti ja vauhti on vaan aina se yksi ja sama.
      Eli suosittelen kyllä sykemittarin hankintaa. Mun mielestä pärjää täysin hyvin sellaisella mittarilla, josta näet sykkeen/keskisykkeen, ajan ja väliajat. Ja jos jotain haluaa vielä lisäksi niin GPS-POD juoksua varten. Pyörässä kuitenkin on oma mittari (josta saat kadenssit ym) ja uidessa harvoin mittareita tarvitsee.

      Poista
  5. Joo, kyllä meiksille nää pk, vk-alueet on tuttua (niinkuin aiemmista kirjoituksista voi huomatakin). Esim. juoksun suhteen tein talvella paljon enemmin pk-juoksuja kuin raivolenkkejä ja intervalleja. Ei musta sykemittari ole välttämätön lisä, että voi pk-lenkkejä vetää. Tulee tarkemmin kroppaa kuunneltua, kun ei ole sykkeitä apuna ;)

    Ja tohon km/h tuijottamiseen sen verran, että en siinäkään näe mitään kamalaa syntiä. Musta se on hauskaa ja se onkin suurin syy miksi harrastan kropan kurittamista, pk-lenkit tottakai erikseen. Mulla on vielä ensimmäinen triathlontreenausvuosi meneillään, joten pitkä matka maksimaaliseen kuntoon. Askel kerrallaan matkasta nauttien :)

    VastaaPoista
  6. Joo ilo on ehdottomasti tästä sun blogista havaittavissa ja se on ihan parasta. Siksi tätä seuraankin. Tseppiä kesän koitoksiin!!!

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia! Toivotaan että tuo koipi nyt lopullisesti tervehtyy niin suurin stressi kesän koitoksien suhteen on selätetty. Miä yritän pitää blogivirran tasaisena jatkossakin :)

    VastaaPoista
  8. Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti tuon koiven kanssa. Ilman mitään aikatavoitteita sinne puolikkaalle ettei vaan tule uudestaan takapakkia. Kisoja tulee aina uusia :)Varsinkin jos on yli 8 vkoa ollut taukoa juoksemisesta.

    VastaaPoista