Alkuviikon treenailut
Mukava viikko alkaa olemaan takanapäin. Kaikenlaista jännää on viikon aikana taas sattunut ja tapahtunut. Treenien puolesta ollaan menty aika juoksuvoittoisesti.
Maanantaina kuitenkin aloitin salilla (pitkästä aikaa ja sen kyllä tunsi sitten yläkropassa seuraavat pari päivää) ja puolentoista kilsan (aikaan 30:11) uinnilla perään. Tiistaina töitten jälkeen päikkärit ja sitten semmoinen rauhallinen pk-lenkki. Mun oli tarkoitus juosta ihan lyhyt lenkki ja latailla akkuja torstain pitkään pk-lenkkiin, mutta juoksu tuntui niin mukavalta, että päätin vähän pidentää lenkkiä. Lopussa juoksu tuntui sen verta mukavalta, että pikkaisen lisäsin höyryä. Olen kyllä niin kiitollinen, ettei ole viime aikoina tarvinnut taistella näitten jalkojen kanssa. Sunnuntaina kuitenkin juoksin aika hurjan intervallin, joten olisi voinut kuvitella jalkojen olevan vielä levon tarpeessa:

Keskiviikon sitten käytin aamusta iltamyöhään duunissa. Torstaina oli vuorossa viikon pitkä pk-lenkki. Töissä ollessa mulla oli vähän höntti olo ja en ollut ollenkaan varma tuleeko päivän juoksusta mitään. Ehkä edellisen päivän pitkä työvuoro ja lievä univelka vaikutti, mutta olo ei ollut priima. Duunista päästyäni kävin pienen (20km) fillarilenkin heittämässä, kun kävin paikallisesta pyöräliikkeestä hakemassa pari ilmaislippua GoExpo-messuille. Fillaroinnin aikana koin jonkinlaisen kevään heräämisen fillarointiin, kun lumipyry oli helpottanut ja aurinko paistoi. Fillari tuntui liikkuvan kuin itsestään ja pitkästä aikaa, varmaan kuukausiin, lisäsin kunnolla vauhtia fillariin ja nautin menosta täysin rinnoin.
Kotiin päästyäni perinteiset päikkärit ja herättyäni olo oli kuin uudestisyntynyt. Ei muuta kuin puolilitraa urheilujuomaa naamariin ja pikkuhiljaa ulos alkuverryttelyjä tekemään. Ilma tuntui kylmältä, taisi olla yli kymmenen raatia pakkasta. Mutta erittäin hyvillä fiiliksillä ja jaloissa oikein hyvät lähtöasetelmat pitkään lenkkiin. Tässä on sitten lopputulos:
Tämä on varmasti pisin lenkki moneen moneen vuoteen. Jaloissa alkoi tuntumaan kunnolla vasta kolmen viimeisen kilometrin aikana. Hyvin siis pystyin pitämään tuon vajaan 6:00 minuutin kilometritahdin lenkillä. Olen vihdoin sisäistänyt pk-lenkkien mentaliteetin ja ei ole suurempia vaikeuksia juosta "hiljaa". Alussa siinä oli tekemistä, kun on tottunut myllyttämään aina kaikki lenkit täpöllä. Sanomattakin selvää, että hyvät fiilikset tästä lenkistä.
Madonna
Perjantaina oli sitten jännä päivä, kun töitten jälkeen lähdin naisystäväni Mintun kanssa roadtripille Kouvolan kautta GoExpoon ja sieltä vesipuisto Serenaan Wonder-festareille. Kouvolan reissun tarkoituksena oli minun kauan odottamani maantiepyörän nouto ystävälliseltä myyjältä. Tuossahan se nyt mun sängyn vieressä seisoo ja vartioi minun uniani. Mannekiiniksihan se tietenkin heti joutui, mutta kyllähän tota tyttöä kelpaa kuvaillakin.
Pyörä oli kyllä jäätävän hyvässä kunnossa. Ei käytön jälkiä nimeksikään, joten sitä on kyllä pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Ei voi kuin ihmetellä tuollaisen hyvän hiilikuitupyörän painoa. En ole ihan varma mitä Madonna painaa, mutta veikkaisin että ei kauheasti yli 7kg. Etupyörä tuntui kevyeltä kuin höyhen. Ihmeellinen materiaali tuo hiilikuitu. Tässä vähän speksejä fillarista:
- Täysi hiilikuiturunko
- Mavic Ksyrium SL -kiekot
- Dura-Ace takavaihteet ja rataspakka
- Dura-Ace etuvaihtaja (malli 2010)
- Ultegran kammet, jarrut, kahvat ja polkimet
- Fizik:n penkki
- Hiilikuitusarvet
- 2 kpl hiilikuituisia pullotelineitä
- Cateye monitoimimittari, langaton (myös kadenssi!)
- Varustereppu satulan alla
- Kahdet kumit, punaiset ja valkoiset
- Pieni valkoinen pumppu
Sitten tuli vielä tekniikkarullat kaupanpäälle ja Cannondale fillarointiasukin! :)
GoExpo
GoExpo oli oikein mukava kokemus. Ei valitettavasti keretty aikataulujen vuoksi kuin puolitoistatuntia viettämään messualueella, ennenkuin ovet menivät kiinni, mutta siinä ajassa kerkesin ostamaan itselleni uudet juoksukengät, jalkapumpun, kompressiosäärystimet(?!?) sekä vähän pyöräilykirjallisuutta.
Lähdetään nyt eka vaikka purkamaan tuota juoksukenkää. Olen viimeiset viisitoista vuotta juossut Asicseilla. Ne on ollu mulle ne parhaalta tuntuvat juoksukengät. Taisin Nikejä ja Karhuja kokeilla ennen Asicseja ja ero niihin oli huomattava. Mulla on nyt Asicsien lisäksi ollut houkutuksena ostaa joku
On Runningin Cloud-sarjan kengistä tai Newtonin kengät. Molemmat tuntuvat saaneen aika paljon arvokisavoittoja varsinkin triathlonin saralla. Ihqun ihana Craig Alexander (3-kertainen Ironman Hawaiji voittaja) mm. juoksee Newtoneilla. Päästyäni Velo & Oxygen osastolle ja myyjän puhuttua minut pyörryksiin päätin ostaa
Newtonin Distance -sarjan kengät itselleni. Newtonin pohjaratkaisu on erikoinen. Siinä on jalkaterän kohdalla pohjassa aika reilun kokoinen koroke, joka pakottaa askellusta oikeaan uomiinsa. Kengät ovat kevyet ja ovat tehty nopeaan juoksemiseen. Mielenkiinnolla odotan lenkkejä näiden kanssa. Kirjoitan kokemuksia kengistä, kuhan saan niiden kanssa kilometrejä alle :)
GoExpo-messuilta sitten suuntasimme Mintun kanssa Wonder-festareille Serenaan, jossa pohjoismaiden suurin sisävesihuvipuisto oli muunnettu valtaisaksi konemusaan keskittyväksi tapahtumaksi. Sinne oli oikein mahtavaa päättää tämä hauska päivä.
Anteeksipyynnöt taas ylipitkästä kirjoituksesta. Liikaa asiaa taas, kun ei ole viikonaikana kerennyt välityhjentämään kelkkaa tänne blogiin. Kirjoittelen ensikerralla noista ihmeellisistä kompressiosäärystimistä, jotka ostin ja muista Expolta mukaan tarttuneista ostoksilta. Oikein leppoisaa sunnuntaita, meiksi lähtee nyt juoksemaan. tai uimaan. tai molempia. Peace out!