Pohdintoja syvistä vesistä...

Syvissä vesissä ollaan nyt menty tässä reilun viikon verran. Jotenkin tuntuu, että nää vastoinkäymiset voisivat pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Varoituksen sanana tää blogiteksti on varmaan enemmin tai vähemmän nillitystä :P

Juoksusta

Aluksi vaikka tästä mun akillesjänteestä. Olen nyt viikon verran syönyt tulehduskipulääkekuuria rauhoittaakseni jännettä. Minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut, siis täysin sama tilanne on ollut jalassa koko kolmen viikon ajan, jonka olen jalkaa lepuuttanut juoksematta. Tää on kyllä ollut hyvinkin turhauttavaa varsinkin, kun juoksu oli näistä kolmesta triathlonlajista mulle se mielestäni parhaiten sujuva. Kävin turhautuksissani juoksemassa keskiviikkona 2km ja oli aika euforinen fiilis. Kokeilin mun uusia Newton Distance kenkiä ja tuntui kuin olisi sammaleella juossut ja kuin itsestään meni alle 5.00min/km vauhtia. Akillesjänne kyllä muistutti itsestään. Tästä intoutuneena seuraavana päivänä juoksin rauhallisen reilun viiden kilsan lenkin ja silloinkin tuntui mahtavalta juosta pitkästä aikaa. Ensimmäisen kilometrin aikana akillesjänne muistutti itsestään, mutta sen jälkeen ei tuntemuksia ollut. Tästä voitonriemuisena ajattelin jatkaa juoksua, mutta eilen ja tänään akilles on ollut selvästi kipeämpi kuin ennen näitä lyhyitä juoksulenkkejä. Tästä voisi tyhmempikin päätellä, että mun pitää jatkaa jalan lepuuttamista. HCR on tasan neljän viikon päästä, joten aikaa lepuuttamiselle ei oikein olisi. Todella raivostuttava tilanne.

Uinnista

Pääsiäisenä mulla alkoi kauan odottamani uintiharjoitukset. Tässäkin tuli mukavasti kylmää rättiä naamaan, kun edellisenä iltana mulla oli selkeästi flunssainen olo. Aamulla olo oli myös heikko, mutta koska oon odottanut tätä niin kauan en aikonut jättää pikkuflunssan takia ensimmäisiä harjoituksia väliin. Harjoitukset menivät erittäin hyvin ja tuntui että heti ensimmäiseltä tunnilta sai mukaan kaikenlaista uutta. Valitettavasti mukaan tuli myös paljon pahempi flunssa, joka kaatoi minut sängynpohjalle koko pääsiäiseksi ja missasin seuraavat kaksi uimaharjoitusta. Olin tällä viikolla alkuviikon pois duunista myös flunssan vuoksi, mutta keskiviikkona olin jo pelikunnossa, jolloin myös sen 2km juoksun tein ja illalla taas uintiharkat.

Pyöräilystä

Pyöräilystä sen verran, että pääsiäistorstaiaamuna mun työhevosesta Nakamurasta oli kumi puhki, jonka korjasin ja töistä lähdettyäni sitten pyörästä meinas takapyörä lähteä kokonaan irti ajaessani. Siinä oli mennyt jokin laakeri tms. keskeltä rikki, jota en itse osannut korjata. Vein sitten pyörän huoltoon ja työmatkafillaroinnit olen hoitanut Madonnalla, josta myös kumi puhkesi heti alkutuimaan, varmaan johtuen sepelistä, jota löytyy vielä pyöräteillä enemmin kuin tarpeeksi. Onneksi tätä paikkausharjoitusta on tullut talven aikana ihan tarpeeksi, joten tämänkaltaiset operaatiot ei kauaa vie enää. Onnistuin tosin Madonnan venttiilin kanssa sähläämään niin, että siitä lähti koko ajan vähän ilmaa ja luulin kumin puhjenneen uudestaan tai paikanneeni sen huonosti. Nää jutut menee kyllä siihen ohjenuoraan, jota oon koko elämäni ajan tunnollisesti ja ahkerasti noudattanut: "kantapään kautta".

Loppukaneettina

Tällä viikolla töissä sitten tästä kaikesta vähän synkkyyden vallassa kuuntelin Competitor Radion podcastejä. Kaikille juoksu- ja triathlonintoisille aivan must kuunneltavaa. Täällä on Ironman voittajien ja häviäjien mahtavia haastatteluja ja kaikkea laidasta laitaan kestävyysurheilun maailmasta. Kuuntelin toiseksi uusinta podcastiä, jossa haastatelitiin nuorta amerikkalaista juoksija-triathleettia Lukas Verzbicassia, joka vielä vuosi sitten oli yksi amerikan juoksulupauksia. Hän taisi olla harvoja alle neljän minuutin mailin alittaneita juoksijoita. Hän sai juoksijoiden arvostelua päälleen, kun siirtyi juoksusta takaisin triathloniin, koska katsoi saavansa myös juoksuun parhaan hyödyn triathlonharjoittelun kautta. Viime kesänä sattuneella pyöräilylenkillä Lukas suistui tieltä ulos ja hyvin vakavasti satutti selkärankansa. Lääkärit sanoivat hänen vanhemmilleen, että on hyvin todennäköistä, että hän ei koskaan enää kävele. Sen enempää hommaa paljastamatta kuunneltuani Lukaksen ihmeellisen tarinan, jotenkin omat vaivat ja ongelmat eivät tuntuneetkaan niin hurjilta.

Mun lempitriathleetti jakoi facebook sivullaan tämän kuvan, näillä fiiliksillä mennään huhtikuuhun ja toukokuuhun. Tsemppiä kaikille ongelmista kärsiville, EI LUOVUTETA! <3