Mutta niinkuin arvata saattaa, tämä ei tarkoita että laakereilla olisi levätty. Juuri sain tänään viimeiset kovat harjoitukset alta ennen vajaan parin viikon himmailua Joroisiin. Voin sanoa, että Joroinen on kyllä mielessä pyörinyt hyvinkin paljon ja kauhunsekaisin fiiliksin on välillä mietitty valtavaa haastetta, jonka on itselle asettanut. Paperilla homma jotenkin tuntuu simppeliltä: pari kilsaa uintia, vajaa satanen fillarilla ja puolmara päälle. Eihän siinä sen kummempia. Mutta nyt kun pyörä-juoksu yhdistelmiä on tullut tehtyä ja yrittäny päästä niillä pökkelöjaloilla etanavauhtia eteenpäin totuus pikkuhiljaa tähän jääräpäähänkin on alkanut valaistua. Viiden puolen tunnin aikatavoite, jonka olen itselleni asettanut on kyllä valtava haaste. Sen saavuttamiseen mulla täytyy olla jo hyvä päivä, sen verran on tullut selväksi.
Nauratti kun eilen heräsin liian pitkiltä päikkäreiltä ja olin nähnyt ensimmäisen Joroisiin liittyvän unen. Unessa pyöräily oli eka laji, uinti toka. Uinnissa oli tosin jotain ihmeellisiä rasteja missä piti hakea tuntolevyjä isojen kalojen suusta ja delfiinit kiihdytti matkaa kivasti. Jouduttiin myös hyppimään korkeista rakennuksista ja uinnin jälkeen vaihto tapahtui helikopterilla jota jäin odottamaan harmistuneena, kun pyöräilyyn ja uintiin oli yhteensä menny yli tunti. Joo-o, ilmeisesti alkaa vähän jännittää Joroinen...
Niitä treenejä
Vetäisin viime viikolla pari hyvin onnistunutta pyörälenkkiä, joista ensimmäinen meni jo yöpyöräilyksi, kun iltavuorosta päästyäni oli valtavat poltteet päästä Madonnan selkään. Yöpyöräilyssä vetäisin mun "Susikosken lenkin", joka on reilu 60km ja verrattain helppoa maastoa. Aikamoiset endorfiinit jylläsi lenkin jälkeen, kun olin onnistunut pitämään +34km/h keskaria lenkin ajan. Ajoin suurimman osan lenkkiä ns. alaotteella ja siinä tuntui helpommalta ylläpitää kovaa vauhtia. Jalat oli kyllä hyvin tyhjiksi ajettu ton lenkin jäljiltä.
Jälkimmäinen lenkki oli sitten toissapäivänä ja tarkoituksena oli vetää sama fillarilenkki ja juosta pari kertaa K-saaren ympäri (n. 16km) päälle ja näin tehdä viimeinen pitkä rankka yhdistelmä ennen Joroisia. Pyöräily meni menosuuntaan vastatuulta vastaan taistellessa valmiiksi väsyneillä jaloilla (yöfillarointi selkeästi vielä vaikutti reisissä) ja keskari oli vajaa 30km/h kunnes pääsin kääntöpaikalle ja pääsin laskettelemaan nautiskellen myötätuulessa tulomatkan. Lopulta keskari oli 32km/h tienoilla ja olin tuhannen väsynyt kun kotiin pääsin. Aurinko helotti ja sekin teki treenistä erityisen raskaan. Lähdin juoksemaan ja vaivoin sain pidettyä 5:55min/km keskaria yllä. Jonkinnäköinen epätoivo rupesi jo siinä valtaamaan, kun kauhistelin Joroisten valtavaa urakkaa tähän pieneen yhdistelmään verrattuna. Jo kuuden kilometrin kohdalla jouduin luovuttamaan leikin kesken kun vatsa sanoi itsensä irti tästä hullutuksesta. Mieli oli synkkä kun kävelin kotiinpäin.
Eilen sitten sen omituisen unen jäljiltä päätin yrittää kuitata sen toissapäiväisen juoksufeilauksen. En kummemmin valmistellut juoksua, muutaman huikan vettä otin, kun yritin itseäni sohvalta nostaa. Latasin juoksuvyön vedellä ja lähdin ulos nauttimaan taas upeasta kelistä, joita tämä kesä on kyllä ollut pullollaan. Juoksun alussa huomasi, että jalat olivat väsyneet yhdistelmän ja raivofillarointien jäljiltä. Lähdin kuitenkin juoksemaan itselleni reilua vauhtia (jossain 5:15min/km tietämillä). Vaikka väsyneisyys tuntui jaloissa niin askel tuntui silti hyvältä ja lennokkaalta. Itseluottamus kasvoi lenkin aikana samalla kuin vauhti ja matkakin. Loppujen lopuksi vetäisin täyden puolmaratonin omaan enkka-aikaan 1:48! Enpä olisi uskonut lenkkiä aloittaessani, että tulee tollainen setti vedettyä varsinkin kun muistaa että oon viimeksi yli 10km lenkin juossut yli neljä kuukautta sitten. Ehkä jotain hyötyä on ollut juoksukuntoon kaikesta tästä pyöräilystä ja uimisesta.
Lenkin jälkeen jalat oli kyllä aivan hajalla. Oon oppinut käyttämään nyt lenkeillä noita kompressiosäärystimiä ja niillä on ollut huomattava edistävä vaikutus mun palautumiseen. Pohkeet on ollu mulle aina ongelma juostessa, mutta säärystimillä ja varsinkin kun niitä pitää lenkin jälkeen tunnin pari jalassa ne tuntuvat helpottavan oloa pohkeissa ja nopeuttavan palautumista jopa niin että seuraavana päivänä kiukuttelevat pohkeet ovat harvemmin kipeät. Saa nähdä toimiiko taika tämän puolmaran jäljiltä.
Joroisten odottelua
Sitten olisi enää 11 päivän rauhottelu ja nokka kohti Joroisia ja ensimmäistä puoltriathlonia. Mennään paikanpäälle jo torstaina Mintun ja lapsien kanssa. Saimme mahtavan majoituksen aivan kisa-alueen tuntumasta ja on mukavaa kun voi tutustua ympäristöön hyvissä ajoin ennen kisaa ja haistella vähän odottavaa kisatunnelmaa ja vakoilla supertriathlonistien viimeistelytreenejä.
Lueskelin tuossa Antti Haqvistin ohjeita puolimatkan valmistautumiseen Liikutaan Hyvää sivustolla ja yllätyin ruokailuun liittyvästä ohjeistuksesta. Olen aina jotenkin käsittänyt, että tankkaus hoidetaan syömällä valtavat määrät pastaa ja kanaa ennen kisaa ja oon pitkälti niin toiminutkin (mikä voi ehkä vähän selittää raskasta oloa Nastolan pyöräily- ja juoksuosuudella). Tarkoituksena onkin syödä ihan normaalit ruuat ja juomat. Omituista! Samoin kisapäivän aamupala pitäisi olla normaalia kevyempi. Hyvin mielenkiintoista ja luotan kyllä Antin neuvoihin enemmän kuin omaan kokemattomuuteen triathlonin saralla. Tässä on linkki viimeistelyohjeisiin -> http://liikutaanhyvaa.fi/ohjelmat/
Nyt vaan kädet ristiin ja Joroisten odottelua!
Tsemppiä kaikille viimeistelyihin!
Tsemppiä kisaan; Joroisilla on mukava pyöräilyreitti ja huomaamattaan sitä vetää yllättävän nopeasti.
VastaaPoistaOlen kuullut että joillain on paino noussut kolmekin kiloa viimeisen viikon aikana pastaa ja urheilujuomaa mättämällä ja se ei ehkä ole ihan tarkoitus. Mulla ei normaali juominen viimeisellä viikolla riitä, kun juon normaalisti liian vähän. Tiistaista alkaen on tarkoitus pitää juominen mielessä ja juoda 1-2 litraa enemmän, josta puolilitraa urheilujuomaa, muuten kutakuinin normaali meininki ravinnon suhteen.